Kadonnut neulomisinto

Perustin blogin alun perin paikaksi, jossa esittelisin neulomani ja virkkaamani käsityöt. Eniten esittelyn arvoiset käsityöni olen tehnyt jo ennen ensimmäisen blogini perustamista. Aloitettuani blogin kirjoittamisen olen neulonut lähinnä villasukkia ja niitäkin hiipuvalla tahdilla.

Elokuussa sain pitkästä aikaa jotain valmiiksi. Viimeistelin jo pitkään kesken olleet villasukat. Siitä innostuneena sain eilen valmiiksi kahdet myös jo pidempään kesken olleet villasukat. Tässä uusimmat valmistuneet villikissasukat. Voisivatko nämä olla tiikerit? Sukat on neulottu Novitan Seitsemän Veljestä Viidakko-langasta. Kärjet ovat valkoista Seiskaveikkaa. Mustalla langalla ja parsinneulalla väkersin nuo "varpaat" jälkeenpäin. Itse en ole keksinyt tätä mallia näihin sukkiin vaan idea on peräisin jostakin Facebookin neulonta ryhmästä. Ja niitähän muuten riittää! Esimerkiksi vaikka Löysäpipoiset neulojat,   Voihan villasukka! ja  Ihania lapasia!

 



 

Joko te olette kaivaneet puikot esiin viileämpien ilmojen tultua? Vai tuleeko puikkoja koskaan kaivettua esiin? Minä olen opetellut neulomaan vasta aikuisena, kun tein toiselle lapselle villavaippahousuja. Kouluaikana sain aikaiseksi vain yhden liian lyhyellä peukalolla varustetun lapasen ja liian pienet villasukat. Villasukkia oli sentään kaksi. Koulussa virkattu pannulappukin oli suunnikas tai jokin muu omituisen muotoinen lankasotku. Että paljon olen ainakin niistä ajoista oppinut ja kehittynyt. Eilen tuli mieleen, että itselle pitäisi neuloa lapaset. Sen verran oli jo kylmä. Mieheni taas on kysellyt, koska teen hänelle Jack Costeau-tyylisen pipon kaljua lämmittämään. Tällä hetkellä puikoilla on sukat, jotka lupasin tehdä ystävälle syntymäpäivälahjaksi.

 

 

 

Ps. Nuo oikeanpuoleiset sukat ovat muuten ainakin nelisen numeroa liian isot sukkamallin jalkaan.

 

Nyt taidan viettää pienen meditatiivisen hetken neulepuikkojen ääressä.