Omaa aikaa

Minulla ei ole ollut paljoakaan omaa aikaa lasten syntymän jälkeen. En ole sitä osannut ottaa enkä oikein kaivannutkaan. Tai en ole ymmärtänyt sitä kaipaavani ja tarvitsevani. Nuorimmasta, kesällä kaksivuotta täyttävästä taaperosta olin ollut yhden yön erossa, kun viime viikolla lähdin viideksi päiväksi reissuun ilman lapsia ja miestä.

Mieheni ehdotti jo talvella, että voisin pitää omaa lomaa hänen talvilomallaan. Hän pyörittäisi täällä arkea lasten kanssa ja näkisi, mitä se todella on. Ja minä pääsisin hetkeksi irti tästä kaikesta pyörityksestä. Useampi viikko meni miettiessä, mitä minä todella haluaisin tehdä ja mikä rentouttaisi oikeasti. Ei ollut nimittäin helppo päätös! Googlailin ja mietin kaikenlaista joogaleireistä kaupunkilomiin. Lopulta matkakohteeksi valikoitui Pärnu ja matkaseuraksi toinen kotiäiti. Instagram tilini täyttyi matkakuvista. Kyseessä ei siis ollut someloma, vaikka sellaistakin minulle ehdotettiin. Surffailin surutta kännykällä netissä, kun minun liittymässäni se on samanhintaista Virossa kuin Suomessa. Matkakuvia löytyy instasta hastagilla #mannaminnamatkalla

Kun matkakohde ja matkaseura oli päätetty, niin piti miettiä, mitä lomalla halutaan tehdä. Minulle tärkeintä oli päästä hetkeksi hengähtämään, kuulla mahdollisesti muutama oma ajatus, syödä ilman keskeytyksiä ja nukkua ilman herätyksiä. Rentoilua, ei mitään ihmeellistä.

Mitä lomalla sitten tehtiin? Kävimme Pärnussa kampaajalla ja jalkahoidossa. Lyhyiden hiusten leikkaus ja värjäys maksoi muuten 35€. Kiertelimme kaupoissa. Ostokset ja tuliaiset jäivät pieniksi, mutta tämä ei ollutkaan mikään shoppailumatka. Uusien tavaroiden ja vaatteiden hankkiminen ei vain kiinnosta tämän tavarakaaoksen keskellä. Kävelimme paljon ja pyöräilimmekin vähän. Söimme ravintoloissa ja kahviloissa. Itse teimme helppoja ja nopeita ruokia. Tauon pitäminen ruuanlaitosta ja tarkoista ruoka-ajoista oli ihanaa. Hmmm... Meillä taisi olla ruoka-aika kokoajan. Meillä oli lenkkarit mukana, mutta flunssani pahentuikin sen verran reissussa, että juoksemaan en uskaltanut enkä jaksanut lähteä. Yhdessä taidenäyttelyssä kävimme. Niin ja kävimmehän me rannalla. Kuulimme satakielen laulua ja lintua bongaillessa huomasimme olevamme ilmeisesti nudistirannalla.

Matkalla ei ehtinyt tulla liian ikävä kotiin. Kotonakin oli pärjätty hyvin ilman minua. Kotiin palasi väsynyt, mutta rennompi äiti. Olen yrittänyt säilyttää tätä rentoutta myös tähän lomanjälkeiseen arkeen. Ja uudella lomalle lähden aivan varmasti jossain vaiheessa!

Miksi mennä taksilla, kun voi kävellä?

Ihanaa kesää ja lomaa!