Ja taas keskustellaan ruutuajasta

Tokaluokkalaisemme oli luokkaretkellä Korkeasaaressa. Hän pyysi saada ottaa mukaan puhelimen kuvien ottamista varten. Kännykkää en antanut ottaa mukaan. Annoin hänelle meidän pokkarin, joka on Olympus Tough. Se kestää vettä, pölyä ja käsittääkseni myös pieniä kolhuja. Kännykkää en antanut ottaa sen takia, ettei tulisi mieleen pelata sillä luokkaretkellä. Tosin ei se varmasti olisi ollut edes sallittua. En tiedä olisiko poika kiinnittänyt enemmän huomiota eläimiin ilman kameraa ja keskittyikö hän nyt enemmän kuvaamiseen kuin hetkessä olemiseen. Minusta on kuitenkin mielenkiintoista katsella minkälaisia kuvia hän on ottanut. Hän otti yhteensä 90 kuvaa. Mukana oli kaksi videota.

Meillä pyritään pitämään kiinni lasten ruutuajoista. Niitä seurataan ja niistä keskustellaan ja väännetään lasten kanssa aika usein. Pojilla on mummojen vanhat puhelimet, joissa ei kovin kummoisia pelejä edes ole. Olen yrittänyt opettaa lapsille, miten paljon muuta tärkeämpää ja arvokkaampaa on kuin ruudun ääressä kököttäminen. Itse olen kyllä varsin huono esimerkki. Minulla ja miehelläni on älypuhelimet, joihin tulee Instagram-, Facebook-, Whatsapp- ja sähköpostiviestejä. Minä pidän puhelimen merkkiäänet hiljaisella ja yritän vältellä viestien tarkistamista liian usein. Mutta tuleehan sitä puhelinta räpellettyä välillä liikaakin. Blogikirjoitukset pyrin tekemään silloin, kun lapset ovat nukkumassa tai kavereiden kanssa. Siksi näitä tuleekin nykyään aiempaa harvemmin, enkä yleensä ehdi keskittyä kovin pitkiin pohdintoihin.

Välillä tuntuu, että olisi helpompi katsoa lasten ruutuaikaa läpisormien ja antaa periksi, kuin katsella ja kuunnella kiukuttelua ja vinkumista siitä kun: "Koskaan ei saa pelata, aina sä kiellät!" Silti koemme miehen kanssa, että ruutuajan rajoittaminen on tärkeää ja meidän tehtävä on olla niitä "urpoja", jotka rajoja asettavat. Onneksi meidän pojat tykkäävät olla ulkona kavereiden kanssa ja pelata mm. sählyä ja jalkapalloa. Silti myös meillä uhkaavat ruutuajat välillä venyä turhankin pitkiksi. Toisaalta on päiviä, jolloin ei katsota mitään ruutua.

Meidän lapsia saa välillä muistuttaa siitä, että jos on katsonut vaikka elokuvan, niin samana päivänä ei kannata kysellä lupaa pelata tabletilla jalkapallopeliä. Samoin jos peliaika tabletilla loppuu, niin ei voi hipsiä pelaamaan puhelimella.

Miten teillä ruutuaika? Herättääkö tunteita ja keskustelua lasten kanssa?

Tämän postauksen kuvat on ottanut meidän tokaluokkalainen. Kuvia ei ole käsitelty eikä rajattu.