Oikea joulu

En ole pitänyt itseäni tiukasti perinteitä vaalivana ihmisenä. Tänä jouluna yllätyin. Huomasin ajattelevani, että asiat pitäisi jouluna tehdä "oikeassa" järjestyksessä ja "oikeaan" aikaan. Ihan niin kuin lapsena tai ihan niin kuin jossain utopistisessa harhassa. Onneksi havahduin asian suhteen ennen kuin aloin skitsoamaan aaton ja muiden päivien aikataulujen ja ruokien suhteen. Toki skitsoilua ja stressaamista vähensi sekin, että vietimme joulun ja koko viime viikon äitini ja hänen miehensä luona.

Oikeasti tärkeintähän on läheiset ihmiset, yhdessäolo, hyvä tunnelma ja tietenkin hyvä ruoka. Sekin kohtuudella. Jouluamme häiritsi oikeastaan vain lasten sairastelut. Joulupäivänä käytin terveyskeskuksessa taaperoa. Hän sai antibioottikuurin korvatulehdukseen. Tapaninpäivänä taas jonotin samassa paikassa toisen poikamme kanssa.

Aaton menuun kuului kinkkua, (itse) graavattua lohta, mätiä, Espanjasta tuotua kinkkua, rosollia, salaattia, porkkanalaatikkoa, punajuuri-sinihomejuustolaatikkoa, muna-makaroonilaatikkoa ja lihapullia. Kaksi viimeksi mainittua oli lähinnä lapsille tarkoitettu. Sitä paljon puhuttua ähkyä ei tullut, mutta hyvää oli ruoka ja seura.

Aattoaamun ohjelmaan kuului luistelua (pojat ja mies) ja kuusen koristeleminen. Joulurauhan julistus katsottiin televisiosta ja lounaaksi syötiin riisipuuroa. Alkupalat syötiin iltapäivällä ja niiden jälkeen tulikin joulupukki. Lahjojen avaamisen jälkeen lämmitettiin ulkosauna ja saunomisen jälkeen syötiin lämmin ruoka. Tänä vuonna tehtiin näin. Ensi vuonna todennäköisesti jotenkin toisin. Tässä kohden huomasin itsessäni tämän "perinnepirjo"-kohtauksen. Eihän jouluaattona osa porukasta voi mennä luistelemaan! Eihän pukki voi tulla ennen kuin on käyty joulusaunassa ja syöty! Ja tehdäänkö asiat joka vuosi eri tavalla, missä perinteet? Mutta kyllä, kyllä, kyllä! Näin tehtiin ja hyvin meni! Paras ja tärkein jouluperinne olkoon se, että vietämme aikaa yhdessä, stressaamatta ja ketään liikaa väsyttämättä liiallisella tehtävälistalla.

 

Ruuasta ei tullut ähkyä eikä katumusta liiallisesta herkuttelusta. Eikä sitä tullut lahjoistakaan. Lapsilta toteutui jokaiselta ainakin yksi toive. Esikoinen sai Vain Elämää-levyt, toinen poika lätkämaalivahdin suojat, 4-vuotias tyttö sai Palatsin palleron ja Merida-barbien sekä taapero koiralelun. Lisäksi lahjaksi tuli leffalippuja, hissiliput laskettelemaan, pojille matkaliput hiihtolomalle ja talviurheiluviikonloppu koko perheelle. Aivan parhaita nämä aineettomat lahjat!

 

 

 

Piti käydä kurkkaamassa, mitä kirjoitin joulusta viime vuonna. Vanhasta blogistani löytyi tällainen kirjoitus