Uudella puhdilla tavarakaaosta taltuttamaan

Teoria on jo hallussa. Olen lukenut paljon tarpeettomasta tavarasta luopumisesta ja järjestyksen luomisesta blogeista, lehdistä ja kirjoista. Anne Te Velde-Luoman Kaaoksen kesyttäjää voin suositella muillekin.

Luin Kaaoksen kesyttäjän viime kesänä, kun olimme Pärnussa. Se olikin hyvä paikka lukea kirja. Luin sen loppuun, ennen kuin säntäilin mihinkään aloittamaan taas uutta raivaus-järjestely-siivous-projektia, joka olisi jäänyt kuitenkin kesken. Ja lopputulos olisi ollut se, että lopulta kaaos ja sotku olisi ollut suurempi kuin ennen järjestelyn ja siivouksen alkamista. Kuulostaako tutulta? Tuo on niin tyypillistä minulle. Järjestelyn alussa puhkun intoa ja tarmoa ja aloitan esimerkiksi eteisen järjestämisen. Sitten lapset keskeyttävät, minun tekee mieli lukea kirjaa tai surffata netissä, ruokaakin pitäisi laittaa ja etsiä lasten kadoksissa olevia hanskoja. Järjestely laajenee keittiön kaappeihin ja vaatehuoneeseen samalla kun vien niihin kuuluvia tavaroita eteisestä. Sitten loppuu jo jaksaminen tai aika. Kirja antaa muun muassa ohjeita, miten tuollaiseen tilanteeseen ei päädy kotia järjestellessään.

Nyt on kulunut vajaa puoli vuotta siitä kuin luin tuon kirjan. Onko mikään muuttunut? Ei mitään suuren suurta muutosta, mutta pienin askelin olemme menossa kohti hallitumpaa elämää. Emme ole tähän mennessä niinkään hävittäneet tavaraa, mutta ostoskäyttäytymisemme on muuttunut. Ainakin omalta osaltani. Mietin hyvin tarkkaan mitä ostan. Huvikseen shoppailua en enää juuri harrasta, en edes kirppiksellä.

Viimeisin projekti, jonka aloitimme on kodinhoitohuoneen järjestäminen. Tässäpä miehen räpsimiä ennen kuvia tilanteesta, kun huone on kaikista sekaisimmillaan. Kun muutimme nykyiseen asuntoon tuo ns. kodinhoitohuone oli aivan tyhjä. Niinpä kannoimme sisään pesutornin ja sen viereen kaksi tuollaista korisäilytysjärjestelmää, jotka meillä oli jo ennestään. Nyt tuo vasemman puoleinen koritornikin on  jo hajonnut. Ei ihan kaikista kätevin ja helpoin paikka pestä kuusihenkisen perheen vaatteet ja taaperon satunnaiset kestovaipat. Huoneen ainoa pöytätaso on tuon kuvassa näkyvä.

Pieni huone on yleensä täynnä pyykkitelineitä ja pyykkikoreja ja kaikenlaista muuta huoneeseen kulkeutunutta roinaa.

Tämän tilan toimivammaksi saaminen on siis ollut minun ja mieheni tavoite viime aikoina. Ikeassa on käyty ostoksilla, kaappeja on koottu ja telineitä kiinnitetty seinään. Tai siis mies on koonnut ja kiinnittänyt. Projekti on vielä kesken, mutta toivottavasti valmistuu pian. Tämä näiden karujen kuvien julkinen esittäminen netissä toivottavasti motivoi tämän projektin valmiiksi saamiseen. Suurimpana haasteena tähän mennessä on ollut ajan löytäminen. Illat miehen töiden jälkeen ovat olleet lyhyet ja täynnä muutakin ohjelmaa. Tällä viikolla on oltu koko perheellä ostamassa talvikenkiä lapsille, osallistuttu koulun lyhtyjuhlaan ja saatu ekaluokkalaisen opettaja kotikäynnille. Huomenna pojilla ja miehellä on salibandytreenit ja lauantaina turnaus. Sunnuntaina meillä on perheuinti ja iltapäivällä on tarkoitus mennä luistelemaan. Eli ei ihan helppoa löytää aikaa kodinhoitohuoneen järjestelylle. Minä jätin tällä viikolla neulekahvilan väliin, jotta mies sai eilen jatkettua tätä projektia. Neljän lapsen kanssa parin ruuvin poraaminen seinään ei aina mene nopsasti siinä sivussa.