Ensimmäinen viikko

Ekaluokkalaisella, tokaluokkalaisella ja kerholaisella on takana ensimmäinen viikko. Mieskin oli ensimmäisen viikon töissä loman jälkeen. Tiesin, että kaikilla menee oma aikansa sopeutua uusiin rutiineihin. Siksipä olin yrittänyt valmistautua vastaanottamaan väsykiukut, jännityskiukut ja kiukut ilman syytä. Ja onhan niitä kaikenlaisia pikku kiukkuja ollutkin, myös minulla. Ei tämä sentään pelkkää kiukuttelua ole ollut, vaan myös naurua, liikutusta, onnen kyyneleitä, hihitystä sekä vanhoja ja uusia kavereita.

 

 

 

Olen aina tykännyt syksystä. Se on omalla tavallaan uuden alku. Aika aloittaa uusia harrastuksia ja muutenkin ryhdistäytyä kesän jälkeen. Minä olen kotona vielä ensi kesän, joten koululaisten rytmissä mennään ja vuosi ikään kuin alkaa syksyllä ja päättyy kesällä, kun koulut loppuu.

Omat tavoitteeni näille ensimmäisille viikoille on elää tavallista arkea. Olla herkällä korvalla kuuntelemassa lapsia. Läsnä. Ei siis mitään suuria siivous/raivaus/käsityöprojekteja. Ja ei tässä kyllä ehtisikään, päivät ovat aika täysiä. Kerhoon kuljetusta, ruokaa, välipalaa, ehtiväisen 1-vuotiaan vahtimista, lippujen ja lappujen täyttämistä, harrastusten ja muiden menojen suunnittelua. Ostin perhekalenterin. Josko sitä oppisi käyttämäänkin.

Ekaluokkalaisella koulu loppuu ensimmäiset kaksi viikkoa jo ruokailuun, joten hän tulee ensimmäisenä kotiin. Olen ehtinyt kuunnella kuulumiset, lukea pojalle Lucky Lukea ja olla paikalla muistuttamassa mitä tehdään, kun tullaan kotiin. (vaatteiden vaihto, käsien pesu, kenkien laitto paikoilleen ym.)

Ekaluokkalaisen piirtämä Lucky Luke.