Viime viikon 3 x 3

Viime viikolla oli miehen toinen lomaviikko, minulla ehkä jo neljäs. Kahdella lapsella oli useammat treenit, joten olimme kotona viikonloppua lukuunottamatta. Olemme valvoneet myöhään ja nukkuneet normaalia pidempään. Päivärytmi poikkeaa arkisesta rytmistä. Blogin kirjoittamiselle ei tunnu oikein löytyvän aikaa, vaikka mielessä on ollut useampikin aihe. Tässä postauksessa 3 × 3 esittelen viime viikolta kolmet korvikset, kolme museota ja 3 tv ohjelmaa.

Kolmet korvikset

Viime viikolla ostin kolmet korvakorut. Kevään aikana olen opetellut käyttämään isoja korvakoruja ja muutamat niitä ostinkin suomalaisilta korvakorujen tekijöiltä. Nyt ostin sitten kolmet korvikset lisää.

Ostin Marianne Valolan suunnittelemat Lahti-korvakorut. Koruissa on Radiomastot. Nämä sopivat hyvin arkikäyttöön suhteellisen pienen kokonsa ansiosta. Nämä on lisäksi helppo yhdistää minkävärisiin vaatteisiin tahansa.

Lahden satamasta Aatekaapin pop up-myymälästä ostin kahdet korvakorut. Minulta löytyy ennestään jo yhdet kullanhohtoiset nahkanapit Minkan mallistosta. Nyt ostin liikennemerkit. Jotenkin näiden korvisten huumori ja värit kutsuivat ostamaan. Minka on kahden lahtelaisen tarpeistonvalmistuksen artesaanin Minna Kytösen ja Karoliina Syrjälän yhteinen yritys. He valmistavat koruja ja avainnauhoja kierrätysmateriaaleista.

Aatekaapista lähti mukaan myös kierrätysnahkasta valmistetut Venttidesign korvikset. Ihastuin näiden kokoon ja runsauteen. Silti nämä eivät ole painavat.

Kolme museota

Viime viikolla kävin kolme kertaa museossa. Tiistaina kävin Keravalla purkutaidetta katsomassa ystäväni ja kahden teinin kanssa. Blogista löytyy postaus käynnistämme Taiteen kotitalossa

Torstaina kävin miehen ja tyttöjen kanssa Mastolassa eli Lahden Radio- ja tv-museossa. Olemme miestä lukuunottamatta käyneet Mastolassa aiemminkin ja todenneet museon mielenkiintoiseksi myös lapsille. Nyt halusin viedä miehenkin museoon, sillä siellä on Leevi and the Leevings näyttely: Ihanasti sanottu. Mieheni on fanittanut yhtyettä jo vuosia.

Lauantaina kävin miehen kanssa kahdestaan Mikkelin valokuvakeskuksessa katsomassa Stefan Bremerin näyttelyn. Olipa vaikuttava! Ostettiin Bremerin valokuvakirjakin, jotta voimme vielä kotona palata näyttelyn kuviin ja tunnelmiin. 

Stefan Bremer: Duva/ Diva 2011

Kolme sarjasuositusta Yle Areenasta

Brittipojat Intian eliittikoulussa

Viisi brittiläistä työväenluokkaista loppukokeensa reputtanutta teinipoikaa on saanut viimeisen mahdollisuuden ryhdistäytyä koulunkäynnissä. He matkustavat huoltajiensa luvalla Himalajalla sijaitsevaan The Doon Schooliin. Tavoitteena on oppia kurinalaista opiskelua huippuluokan sisäoppilaitoksessa ja aikaa heillä on noin puoli vuotta. Mielenkiintoinen kolmeosainen dokumenttisarja. Jos omilla teineillä alkaisi koulunkäynti tökkiä suosittelisin katsomaan tämän sarjan.


Elämää vankilan jälkeen

Dokumenttisarja ex-vankien ensimmäisestä vuodesta vapaudessa. Haasteena on huumeriippuvuutta, uuden elämän rakentamista sekä rikottujen ihmissuhteiden korjausta. Sen verran rankkaa ja surullista katsottavaa, että olen katsonut vasta kaksi jaksoa. Tässä vaiheessa ihmetyttää sosiaalityön puuttuminen. Eikö asuntoasioita voi hoitaa ennen vankilasta vapautumista?


Le Bureau, vakoojaverkosto

Ranskalainen vakoojadraama, jonka kaikki viisi tuotantokautta vain Areenassa. Ranskan salaisella palvelulla on osasto, le Bureau des légendes, jonka alaisuudessa ympäri maailman kriisialueita sijoitetut vakoojat työskentelevät väärän identiteetin turvin. Minä itse en tätä katso, mutta vähän televisiota katsova mies näyttää olevan ihan koukussa.

Kommenttiboksissa voi kertoa vaikka, että...

Mitä sinä katsot tv:stä,

oman museosuosituksen ja

lempikorun.

Purkutaidetta katsomassa - Taiteen kotitalo Keravalla

Vesa Pasanen

Olen ihastellut Instagramissa kuvia purkutalosta Keravalta. Onneksi myös ystäväni oli kiinnostunut samoista kuvista. Niinpä teimmekin tiistaina päiväretken Keravalle purkutaidetta katsomaan. Taidematkalle lähti kaksi äitiä ja kaksi teinipoikaa. Saavuimme paikalle 20 minuuttia Taiteen kotitalon avaamisen jälkeen emmekä olleet ainoat purkutaiteesta kiinnostuneet. Lopulta jonotimme lähes kaksi tuntia talon ulkopuolella. Teinit hakivat meille jätskit lähellä olevasta Alepasta. Paikalla olisi ollut myös ReCafe Järvenpään nuori yrittäjä kahvikärrynsä kanssa, jonka toimintaa olisi tietenkin pitänyt kannattaa. Minä vain en ole vielä opetellut kahvia juomaan. Jonottaminen meni mukavasti hyvässä seurassa ja säässä. Pari pisaraa satoi siinä vaiheessa, kun olimme jo pääsemässä sisälle. Koronarajoitusten takia sisälle otetaan rajoitetusti ihmisiä. Sisällä saikin katsella taidetta rauhassa ilman ruuhkaa.

Jarno Sinivaara

Taiteen kotitalo on kaupungin omistama purkukuntoinen talo, jonka viiteen kerrokseen 94 ammattitaiteilijaa ja taiteen harrastajaa ovat tehneet teoksiaan. Projektin takana on keravalainen graffititaiteilija Jouni Väänänen. Hän toimii Purkutaiteen taiteellisena johtajana. Taiteilijat projektiin on valittu hakuprosessin kautta.

Purkutaiteen taustalla on ajatus:

"Ympäri maata on tyhjillään purkua odottavia tiloja. Taide- ja kulttuuritoimijoilla on tilatarpeita. Yhdistä edelliset."


Tämä on jo kahdeksas Purkutaiteen taideprojekti ja tähän mennessä suurin ja kunnianhimoisin. Toimintaa Purkutaiteella on ollut vuodesta 2016 lähtien.

Pääsymaksu Taiteen kotitaloon on 6 euroa. Se maksetaan talon alakerrassa ja sitten lähdetään kiipeämään rappusia kohti taidetta. Me kiersimme talon alhaalta ylös. Talossa on 30 asuntoa. Yhdessä kerroksessa on aina yksi kolmio, kolme yksiötä ja kaksi kaksiota. Projektiin valitut taiteilijat ovat saaneet vapaat kädet oman tilansa muuttamiseen kokonaisvaltaiseksi taideteokseksi.

Minä keskityin taiteen katsomiseen. Koskaan ei tiennyt, mitä seuraavassa huoneessa tai huoneistossa odottaa. Olin jo ensimmäisen kerroksen jälkeen sekaisin siitä, missä kerroksessa olen menossa. Kuvia räpsin kännykällä sieltä täältä, enkä ottanut taiteilijoiden nimiä muistiin.

Sheikki

Taiteen kotitalo

 Moukaritie 4, 04220 Kerava

Aukioloajat 7.7.2020 lähtien toistaiseksi:

MA suljettu
TI - SU klo 10.00 - 17.00
Lipunmyynti sulkeutuu klo 16 

Liput 6 euroa 

K18, alaikäiset vanhempien seurassa

Näyttelyvieraatkin pääsevät osallistumaan taiteen tekemiseen. Alemman kuvan hiiritarrat ovat Taiteen kotitalossa käyneiden ihmisten laittamia. 

Tuomas Kiuru

Monta kuvaa ja videota tuli otettua tämän jääkaapin ympärillä. 

Netissä:

Purkutaide
Instagram: Purkutaide-projekti

Taiteen kotitalo oli kokonaisvaltainen kokemus. Minulla oli suuret odotukset, koska olin nähnyt niin paljon kuvia purkutaiteesta somessa. Nyt kun olen muutaman päivän sulatellut näkemääni, niin olen tyytyväinen, että tuli käytyä ja jonotettua, vaikka esimerkiksi graffititaide ei ole koskaan tuntunut omalta jutulta.

Onko muita Taiteen kotitalossa käyneitä?

Päivä Suomen suurimmassa kyläkaupassa

Tämä erikoinen kesä on saanut meidät vierailemaan myös tavanomaisesta poikkeavissa kohteissa. Viime viikolla kävimme oman perheen sekä äitini ja hänen miehensä kanssa Tuurissa Keskisen kyläkaupassa. Kauppaa mainostetaan Suomen suurinpana tavaratalona ja siltä se näyttääkin. Suurta ja överiä oli kaikki! Myös jonot.

Käyntiämme edeltävänä päivänä Vesa Keskinen vietti syntymäpäiväänsä. Asiakkaille oli ilmaista bensiiniä klo 17-24 välisenä aikana. Ilmainen bensiini oli saanut aikaan kilometrien jonot, eivätkä kaikki ehtineet tankata ennen aikarajan umpeutumista. Me näimme Tuurissa käydessämme tubettajia ja television kuvausryhmän, joka kuvasi Tuurin kyläkauppias ja kesäapulaiset-sarjaa. Meitäkin kysyttiin ohjelmaan lähettämään terveisiä, mutta lasten toiveesta kieltäydyimme.

Matkamme tarkoitus oli ennemminkin nähdä kyläkauppa kuin tehdä ostosmatka. Toki jotain ostettiinkin. Muun muassa Hymy, jossa oli Vesa Keskisen haastattelu. Lisäksi mukaan lähti pari hupparia, karkuremmi sup-lautaan, Harry Potter-avaimenperiä, Kyläkaupan Onnentähti suklaata, Marimekon paita sekä Marimekon kuppeja ja servettejä. Marmekon outlet on tämän kesän uutuus Kyläkaupassa.

Kaupan kaytävillä on kaikenlaista katsottavaa. Tässä legoista rakennettu pienoismalli kyläkaupan yhdestä sivusta.

Pojat ovat jo kasvaneet Salama McQueen-vaiheen ohi. Minun piti kuitenkin napata kuva Salamasta ohi kävellessäni.

Kyläkaupassa on useita ruokapaikkoja, joihin kaikkiin riitti asiakkaita jonoksi asti. Me kaipasimme jo ulkoilmaa, joten etsimme ruokapaikaa Kyläkaupan ulkopuolelta. Pienen kävelymatkan päästä löytyi Tuurin grilli, Kotipizza ja Subway. Jokainen löysi mieleistään syötävää. Kaikkissa ruokapaikoissa oli jonoa, joten jouduimme odottamaan ruokia.

Tänä kesänä Kyläkaupan pihalla on Tivoli Sariolan laitteet, joihin kaikkiin pääsee ilmaiseksi. Me kävimme koko perhe maailmanpyörässä. Pitkän päivän jälkeen alkoi jo väsymys painaa, niin jätimme muihin laitteisiin jonottamisen suosiolla väliin. Miljoonativoli eli maailman suurin ilmainen tivoli on auki joka päivä klo 13-19 9.8.2020 saakka.

Näin koronakesänä Tuurin ihmispaljous ahdisti. Tavaramääräkin kaupassa oli niin suunnaton, että tällainen huono shoppaaja uupui jo alkumetreillä. Tivolissa turvaväleistä huolehdittiin henkilökunnan puolesta laitteissa ja ainakin maailmanpyörässä pinnat pyyhittiin jokaisen käyttäjän jälkeen.

Meiltä kotoa Tuuriin ajaisi n. 3,5 tuntia, joten päiväreissu ei kotoa käsin onnistuisi. Lomailimme viime viikolla Keski-Suomessa ja sieltä matkaa Tuuriin tuli pari tuntia vähemmän. Niinpä päiväreissu Tuuriin onnistui. Kyläkauppa oli mielenkiintoinen ja näkemisen arvoinen paikka. Tuli olo kuin olisi ollut ulkomailla. Venäjällä tai Amerikassa.

Onko Tuurin Kyläkauppa sinulle tuttu paikka?

Jos ei, niin lisätietoa löytyy:  Tuuri

Uskaltaako ulkomaille matkustaa - Vinkit Tallinnaan

Matka saatu: Tallink Silja Oy ja VisitTallinn

Kesäkuun viimeisenä päivänä Suomeen oli luvattu ennätyksellisiä sateita, mutta sisälläni kupli ja aurinko paistoi. Luvassa oli ensimmäinen ulkomaanmatka sen jälkeen, kun korona sulki rajat. Korona aiheuttikin oman jännityksensä matkalle. Alkuun pohdin pitkään, että uskallanko edes lähteä koko risteilylle. Lopulta päätin lähteä matkalle käsidesi laukussa ja kädet taskussa vältellen koskettelemasta kaiteita ja ovenkahvoja.

Matkasin Tallinnaan 11-tunnin päiväristeilylle Victoria I:llä. Laivalla noudatettiin koronarajoituksia. Käsidesiä oli hyvin saatavilla ja kaiteita tunnuttiin pyyhkivän koko ajan. Ruuhkaa syntyy  ja turvavälit saattavat unohtua ihmisiltä lähinnä laivasta poistuttaessa, mutta kun malttaa odottaa noin 10-15 minuuttia saa poistua rauhassa laivalta. Laivoille otettiin koronarajoitusten takia vähemmän ihmisiä kuin normaalisti.

Tallink Silja 

Victoria I seilaa normaalisti Tallinna-Tukholma välillä, mutta tämä poikkeuksellinen kesä on tuonut muutoksia risteilyohjelmiin. Tänä kesänä Victoria I tekee näitä päiväristeilyjä Tallinnaan sekä yhden erikoististeilyn Saarenmaalle. Silja Serenade risteilee Helsinki Riia (Latvia) väliä ja Baltic Queen tekee päivä Maarianhaminassa risteilyjä Helsingistä. Eli sinun ei tarvitse edes poistua Suomesta risteilemään lähtiessä, jos ulkomaanmatkailu ei juuri nyt kiinnosta. Kannattaa ehdottomasti käydä tutustumassa erilaisiin risteily- ja matkavaihtoehtoihin Tallink Silja Oy:n nettisivuilla.

Aloitimme risteilyn Grade Buffet-aamiaisella. Maukkaan aamiaisen lisäksi saatavilla oli käsidesiä ja kertakäyttöhanskoja. Buffetin ottimia vaihdetaan normaalia useammin ja henkilökunta puhdistaa koneita ja kosketuspintoja säännöllisesti. Linjastojen yläpuolelle on lisäksi rakenettu "roiskesuojat". Laivan ravintoloihin otettiin normaalia vähemmän ihmisiä, joten väljyyttä oli totuttua enemmän.

Silja Linen laivoilla lasten leikkipaikat ovat avoinna ja leikkitiloja on laajennettu laivojen kokousosastoille. Victoria I:llä varsinainen leikkipaikka oli vielä kesäkuussa kiinni, mutta discosta oli tehty leikkipaikka lapsille. Pallomeret ovat kiinni kaikilla laivoilla hygieniasyistä.

Paluumatkalla ruokailimme Grill House-ravintolassa. Oli ihana pysähtyä tapahtumien täyteisen päivän jälkeen nauttimaan rauhassa kolmen ruokalajin illallisesta.

Tallinna

Tallinnassa meillä oli ohjelmassa vuosi sitten avattu kansainvälinen valokuvataiteen museo Fotografiska. Fotografiska sijaitsee trendikkäällä Telliskiven alueella. Museon jälkeen meillä olikin hetki aikaa tutustua rosoisen kauniiseen ja mielenkiintoiseen Telliskiven alueeseen. Yksi tuliainenkin tarttui mukaan, kun ostin macrame amppelin Home Art-liikkeestä.

Fotografiska

Fotografiska sijaitsee vanhassa, remontoidussa rakennuksessa. Alakerran avarassa tilassa on museokauppa ja kahvila. Museokaupasta ostin itselleni tarravihkon tuliaiseksi. Kaikkea muutakin ihanaa olisi ollut tarjolla. Museokaupat on ihania!

Toisessa kerroksessa on tälle hetkellä Bryan Adamsin näyttely. Ei siis suinkaan näyttely laulaja Bryan Adamsista vaan hänen ottamistaan upeista ja koskettavista valokuvista. Kuinka moni tiesi, että hän on myös taitava valokuvaaja? Näyttelyssä oli kodittomia, sodan runtelemia ja julkisuudesta tuttuja ihmisiä.

Valokuvat: Bryan Adams, Fotografiska

Seuraavassa kerroksessa oli useamman valokuvaajan näyttelyt. Tom of Finland - The Darkroom, Lina Iris Viktor - The Dark Testament ja Sebastião Salgado - Gold. Erityisen koskettava ja ahdistavakin oli Salgadon Gold.

Kierros Fotografiskassa oli hyvä päättää ylimmän kerroksen ravintolaan. Niin paljon tuli nähtyä ja koettua, että pieni pysähtyminen oli paikallaan. Ravintoan kattoterassilla istuskelisi mielellään aurinkoisena päivänä kaikkea kokemaansa ja näkemäänsä sulatellen. Tällä kertaa olimme sateen takia sisätiloissa.

Nudist winery

Telliskivessä meille oli järjestetty tutustuminen ja viininmaistelu Nudist wineryyn.

Saimme maistaa muun muassa raperperista, karviaisista ja vadelmista valmistettuja kuohujuomia. Raperperista valmistettu kuohujuoma Rabarbra kuuluu nykyään myös Alkon tilausvalikoimaan. Kaikkia tuotteita voi maistella ja ostaa mukaan Telliskivessä sijaitsevasta Nudist winerysta. Ehdottomasti vierailun arvoinen paikka!

Minun ei ollut tarkoitus ostaa tuliaisia päiväristeilyltä. Tulin kuitenkin toisiin ajatuksiin nähdessäni laivan hyvät alennusprosentit. Lapset saivat T-paidat ja karkkeja. Mies sai kuohuviiniä. Itselleni ostin kosmetiikkaa.

Oletko käynyt laivalla tänä kesänä?

Onko suunnitelmissa lähteä risteilemään? 

Asenne ratkaisee - viime viikon kuulumiset

Viime viikolla mies teki 60 tuntia töitä. Minua taas vaivasi PMS. Ei siis mikään paras yhdistelmä. Voi lapsi parkoja! Minua ärsytti, kiukutti ja harmitti se, ettemme voineet tehdä mitään yhdessä koko perheen kanssa. Oma lomalla olokin ärsytti. Välillä mietin jopa sitä, että olisin tehnyt mielummin töitä kuin ollut lomalla. Hoitolapset olisivat tuoneet rytmiä päiviin ja pakottaneet tekemään terveellistä ruokaa, ulkoilemaan sekä keksimään järkevää ja kehittävää tekemistä sisällä.

Nyt kun katson puhelimesta kuvia viime viikolta, niin minähän tein vaikka mitä lasten kanssa ja meillä oli kivaa. Silti muistan vahvana ärsytykseni siitä, että mies teki pitkiä työpäiviä emmekä juuri tavanneet muulloin kuin ruokapöydässä. Olisin nauttinut viime viikosta enemmän, jos en olisi keskittynyt murehtimaan ja ärsyyntymään niin paljon miehen pitkistä työpäivistä. Niihin kun en voinut vaikuttaa. Toisaalta en edes tiennyt etukäteen, miten paljon mies tuli töitä tekemään. Joka päivä petyin siihen, että työpäivä jatkuikin aina vain pidempään ja pidempään. Loppuviikosta yli puolen yön.

Kivoja juttuja mahtui viikkoon paljon. Tässä muutamia kohokohtia ja suositusten arvoisia asioita. 

Viikon elokuva

Aika jonka sain

Koskettava elokuva, joka sai minut itkemään useammankin kerran. Elokuvan aikana sain tuntea epätoivoa, surua, pelkoa ja vihaa, mutta myös  iloa, toivoa, ylpeyttä ja uskoa tulevaan.

Tuukka Temosen ohjaama elokuva kertoo kilparatsastaja Jaana Kivimäen tarinan. Jaana halvaantui onnettomuudessa ja palasi kilpakentille pararatsastajana. Elokuva alkaa ajasta ennen onnettomuutta ja päättyy ensimmäisiin paralympialaisiin. Olga Temonen näyttelee pääosan ja tekee todella huikean roolisuorituksen.

Viikon kaupunki

Heinola

Tein lasten, ystäväni ja hänen lastensa kanssa päiväretken Heinolaan.

Kesäpäivä Heinolassa lasten kanssa

-vinkkejä ilmaiseen tekemiseen

Viikon ostos

Minä olin torstaiaamuna Lidlin ovella heti, kun kauppa aukesi. Meiltä löytyy nyt kolmet sukat ja rantasandaalit. 

Sandaaleita ostamassa Lidlissä

Viikon herkku

Helppo mansikkakakku

Kaksi valmista marenkipohjaa

2 purkkia kuohukermaa

1 banaani

1 l mansikoita

1-2 lasta valmistamaan kakku

Alemman marenkipohjan päällä on kermavaahtoa, viipaloitua banaania ja mansikoita. Kakun päällä on kermavaahtoa ja mansikoita. 

Viikon kohokohta

Sunnuntaina aurinko paistoi ja Vesijärvi oli tyyni. Mies kantoi vihdoin työkoneen varastoon. Mikä sen parempaa ajanvietettä kun ottaa eväät mukaan ja lähteä koko perheen kanssa suppaamaan. 

Aurinkoista alkanutta viikkoa!

Sandaaleita ostamassa Lidlissä

Keväällä Lidlissä myytiin 15 euron lenkkareita Lidlin väreissä. Nämä lenkkarit myytiin hetkessä loppuun. Mekin jäimme ilman lenkkareita, kun menimme kauppaan vasta 15 minuuttia kaupan aukeamisen jälkeen. Olisin ostanut kengät pojalleni, joka on kiinnostunut kengistä. Hän piirtää tennareita, lenkkareita ja koriskenkiä. Poika valitsee tarkkaan kenkänsä. Poikaa ei harmittanut kovin paljon, vaikka hän jäikin ilman Lidlin lenkkareita. Enemmän häntä harmitti, kun ei saanut keväällä Niken tennareita erikoisvärissä. Emme siis todellakaan ostaneet Lidlin lenkkareita Tori.fi:stä, jonne lenkkareita tuli lähes samantien myyntiin trokarien toimesta satojen eurojen hintaan.

Lenkkarit Lidlin väreissä ovat saaneet alkunsa saksalaisesta aprillipilasta vuonna 2019. Lenkkareita tuli ensin myyntiin pieni erä Saksassa, jossa niistä tuli hitti. Keväällä korona-aikaan oli Suomen vuoro. Lenkkareita jonotettiin kauppojen ulkopuolella ennen niiden avautumista. Lenkkarit myytiin hetkessä loppuun ja niitä tavoitellessaan ihmiset unohtivat turvavälit. Eilen Lidlissä myyntiin tullut fanimallisto on jatkoa lenkkareille. Ymmärsin Lidlin tiedotteesta, että erilaisia fanimallistoja julkaistaan pitkin vuotta. Ehkä tulossa on siis vielä jotain muutakin tänä vuonna?

Minä ostin eilen lapsille sandaalit ja sukat. Lapsilla on myös edellisen malliston sukkia sekä kahdella lapsella on keväällä ostetut Lidl t-paidat. Tälläkin kertaa myynnissä on sandaalien ja sukkien lisäksi t-paitoja. Niille meillä ei ollut tällä kertaa tarvetta.

Hollolan Lidlin ulkopuolella oli eilen jonkin verran ihmisiä odottamassa kaupan aukeamista. Kaikki eivät tosin olleet sandaaleita ostamassa. Sandaaleja riitti kaikille ja turvaväleistä pystyi pitämään huolta. Iltapäivälehtien mukaan muuallakin Suomessa oli samanlainen tilanne. Ainoastaan Kempeleessä sandaalit myytiin lähes loppuun heti aamulla. Lapseni kävi muilla asioilla Lidlissä puolen päivän aikaan ja silloinkin oli kuulemma vielä koreissa hyvin jäljellä sandaaleja.

Meillä sukat ja sandaalit tulevat käyttöön. Itse ostan melko paljon vaatteita Lidlistä. Usein päälläni on jotain, mitä olen kyseisestä kaupasta ostanut. Lidlin vähän aikaa sitten lanseeraama Lidl plus-etukortti sovellus onkin nykyinen suosikkisovellukseni.

Ja ei  tämä ei ole maksettu mainos, vaikka siltä voi näyttää ja kuulostaa.

Löytyykö muita Lidlin sandaalien omistajia? 

Tai vaatteitaan Lidlistä ostavia?