#raivausriennot

Elokuun alussa lähdin mukaan ammattijärjestäjä Laura Holmströmin emännöimään Facebookin Lapsiperheen kodin sisustus ja järjestysvinkit-ryhmän raivausrientoihin. Tätä kutsutaan myös minimalismipeliksi. Kuukauden ensimmäisenä päivänä poistetaan yksi tavara, toisena kaksi, kolmantena kolme. Näin jatketaan kuukauden loppuun. Viimeisenä päivänä poistetaan siis 31 tavaraa. Tavaroita ei heitetä roskiin vaan ne myydään, annetaan tai kierrätetään asianmukaisesti. 

Minun on ollut helppo löytää meille turhia tavaroita ja vaatteita. Raivaisriennot on ollut hyvä motivaattori siivota muun muassa vessan kaapit ja vaatehuone. Yllätyin itsekin mikä määrä tyhjiä rasvapulloja ja muuta roinaa vessankaapit kätkivät sisäänsä. On tässä elokuussa tullut muutenkin siivottua enemmän kuin ikinä. Hullun siivous-, pyykinpesu- ja saunotusoperaation sai aikaan kihomato. Nyt on pesty ja saunotettu kaikki mahdollinen ja ehkä mahdotonkin. Yöllinen taskulamppupartio on kierrellyt ja tehnyt toistaiseksi tuloksettomia tarkastuksia. Toivotaan, ettei uusia matoja löydy. En tiedä kestääkö meidän pesukone ja mun mielenterveys enää uutta samanlaista siivousrumbaa. Mielenkiinnolla odotan elokuun sähkölaskua ja sitä miten nämä saunotukset ja aamusta yöhön pyörineet pesukone ja kuivausrumpu siihen vaikuttavat. 

Minä olen kuvannut kaikki poistot ja jakanut ne instastoorissani sekä Facebookin #raivausriennot-ryhmässä. Muutenkin olen viime aikoina ollut aktiivisempi instagramin puolella kuin täällä blogissa. Instagramista minut löytää nimellä minnakil

Minimalistiseksi kotimme ei tämän raivausoperaation jälkeen muutu. Järjestystä kotiin, kaappeihin ja omaan päähän tämä toivottavasti tuo.

Miten teillä? Tursuaako kaapit ja tasot tavaraa vai onko kaikki järjestyksessä?

Onko muita raivausrientoihin tai minimalismipeliin osallistuneita?

Lopuksi vielä syksyn eka bingo (Poikien äidit - yhteisisöstä) Meillä ollaan jo ikävän lähellä bingoa.

 

Heinäkuu 2018

Minä pidän kesälomani tänä vuonna kahdessa osassa. Niinpä heinäkuuhun mahtui kaksi loman aloitusta. Mikä onkaan ihanampaa kuin edessä oleva kesäloma ja tunne siitä, että melkein kaikki on mahdollista! Aikaa on rajattomasti ja aurinko paistaa! Auringonpaistetta on ainakin tänä vuonna riittänyt! Aikaa taas on tullut nipistettyä yöunista. Ei ehkä se paras ja terveellisin vaihtoehto, mutta tämä valoisuus ja lämpimät kesäillat! Ei malta nukkua.

Ensimmäisen lomaviikon vietin tyttöjen kanssa. Mies ja pojat olivat Prahassa salibandy-turnauksessa. Minä ja tytöt matkustimme Keski-Suomeen äitini ja hänen miehensä luokse. Kävimme joka päivä uimassa. Äitini miehellä on vene, jonka perässä on sauna. Veneen perästä voi hyppiä veteen ja tytöthän hyppivät ja me aikuiset myös. Kävimme myös uimarannalla hyppimässä. Silloin vielä 4-vuotias kuopus hyppäsi kakkosesta ja tuleva tokaluokkalainen kolmosesta. Minäkin uskaltauduin monen vuoden jälkeen korokkeelle. Kakkosesta hyppäsin. 

Pääsin Vierumäelle siskoni ja hänen kavereidensa kanssa ohjatulle suppaustunnille. Olen aiemmin kokeillut suppausta pari kertaa, mutta ohjattu tunti oli silti hyödyllinen. Eikä muuten ollenkaan helpottanut tätä suppilauta-kuumetta. 

Koko perheen loman vuoro oli kuun lopussa. Matkasimme ensin viikoksi Pärnuun ja sitten pariksi yöksi Riikaan. Pärnun rannalla on uitu. Vesipuistoissa on käyty sekä Pärnussa että Jurmalassa. Kuopus täytti 5 vuotta heinäkuun viimeisenä päivänä. Hänen synttäreitään juhlittiin pulikoimalla 6,5 tuntia Jurmalan vesipuistossa. Illalla syötiin Jurmalan rannassa. Katsottiin auringonlaskua koko perheen kanssa ja käveltiin rannalla. Lapset jaksoivat hienosti pitkän päivän ja ovat muutenkin olleet huippua matkaseuraa.

Heinäkuussa olen lukenut muutaman kirjan. Viimeisimpänä Yoko Ogawan Professori ja taloudenhoitaja. Kirjassa matematiikan professorilla on onnettomuuden seurauksena vain 80 minuutin pituinen muisti.  Ennen onnettomuutta tapahtuneet asiat hän kyllä muistaa. Kirja kertoo professorin, taloudenhoitajan ja taloudenhoitajan pojan ystävyydestä, joka alkaa joka aamu esittelyllä. Tapaahan professori heidät aina ensimmäistä kertaa. Lisäksi luin Jani Toivolan kirjan Kirja tytölleni. Siinä Toivola kertoi uupumuksestaan. Kirjaa tuli peilattua omaan elämään. Mietittyä sitä mikä on väsymyksen ja uupumuksen ero. Sain hoitolapsen perheeltä Anna-Leena Härkösen koloelman Ihan ystävänä sanon. Ihana kirja täynnä hauskoja kertomuksia. Välillä nauroin ääneen.

Perheen kanssa teimme päiväretken Haapsaluun. Luultavasti kirjoitan siitä vielä erillisen postauksen blogiin. Tykättiin kaikki pienestä ja idyllisestä kaupungista, jonne on matkaa Tallinnasta reilu tunti ja Pätnusta noin 1,5 tuntia. Pääkohteena meillä oli Ilon Wiklandin museo. Hän on monien Astrid Lingrenin kirjojen  kuvittaja. Museo oli ihana! Lisäksi kävimme syömässä, kiertelimme kaupunkia ja Piispanlinnan raunioita. Mukava leikkipuistokin löydettiin.

Hollolassa oli tänä vuonna keskiaikamarkkinat. Pitkästä aikaa ehdimme markkinoille. Markkinat järjestetään Hollolassa joka toinen vuosi ja viimeksi emme paikalle päässeet. Markkinat eivöt olleet ainoa käyntimme Hollolassa. Kaveriperheen kanssa teimme retken näkötornille.

Barbienäyttelyyn Helsinkiin tein budjettireissun kaverini ja seitsemän lapsen kanssa. Siitä kirjoitin blogiinkin. Linkki löytyy tämän postauksen lopusta.

Tyttöjen kanssa kävin Olgan farmilla. Kuopus pääsi ensimmäistä kertaa talutusratsastukseen ja me kaikki pääsimme pupuaitaukseen silittelemään pupuja.

Heinäkuussa valmistui yksi käsityö, kirsikkasukat. Niistä löytyy kuvat ja postaus.

Blogissa heinäkuussa:

Muistoja  Lapsuudesta ja juhannuksesta

Loiskis!   Uimahyppykuvia Keski-Suomesta

Iltauinnilla   Kuvia Pärnun rannalta

Barbienäyttelyssä - budjettimatka Helsinkiin

Kirsikkasukat  Heinäkuussa neulottua


Arki koputtelee jo nurkan takaa ja muistuttelee velvollisuuksilla. Kirjoitan tätä postausta kännykällä Riikassa. Muu perhe heräilee pikku hiljaa. Vielä hetki lomailua.


Aurinkoista elokuuta! Arki ole meille lempeä! 

Näillä kännykkäkollaaseilla osallistun Pieni Lintu blogin kollaasihaasteeseen.