Se kuuluisa oma aika

Olen aina ollut huono jättämään lapsia muille hoitoon. Esikoisen vauva-aikana yli kymmenen vuotta sitten olin ehkä jopa ylisuojelevainen. Saatoin silloin luulla, että minä olen ainoa ihminen maailmassa, joka osaa poikaa hoitaa oikein. Valita vaatteet, nukuttaa ja päättää mitä hän syö. Olen imettänyt lapsia 1-2 vuotta, joten olen ollut omasta halustani "kiinni" lapsissa heidän ollessaan pieniä. Lasten isovanhemmat asuvat eri paikkakunnilla, joten vaikka he olisivatkin olleet halukkaita osallistumaan lasten arkeen ja hoitoon ei se ole ollut mahdollista. Toki isovanhemmat tulevat mielellään lapsia hoitamaan, mutta sitä ei tapahdu kovin usein.

Minä olen aina viihtynyt kotona. Onkin ollut mahtavaa, että olen saanut olla kotona lasten ollessa pieniä. Jos jotain kadun niin korkeintaan sitä, että palasin töihin (tosin vain vuodeksi) toisen lapsen ollessa 1 vuotta ja 4 kuukautta.

Se, että viihdyn kotona ja rakastan olla lasten seurassa ei tarkoita sitä, että jaksaisin tehdä sitä 24/7. Minä todellakin tarvitsen myös omaa aikaa. On ihana päästä pois kotoa ilman lapsia. Mutta melkeinpä vielä ihanampaa ja harvinaisempaa herkkua on olla yksin kotona!

Tuntuu, että ennen pieniä omia hetkiä oli helpompi järjestää. Mies otti lapset mukaansa kauppaan. Sain jäädä yksin kotiin. Nyt kahdella vanhimmalla on monena iltana harrastuksia, joihin heitä pitää viedä. Mies valmentaa poikia parina iltana viikossa. Kaupassa käydään usein vasta ilta kahdeksan jälkeen, eikä niin myöhään enää oteta lapsia mukaan. Tuntuu, että kotona on aina vähintään yksi lapsi.

Viime viikonloppuna mies ja lapset lähtivät vuorokaudeksi sukulaisten luokse. Sain jäädä ihan yksin kotiin. Hiljaisuus oli ihanaa. Ja aikatauluttomuus. Ei tarvinnut miettiä ruuanlaittoa. Mitä sitten tein? Käytin muutaman tunnin siivoamiseen. En puunannut koko kämppää lattiasta kattoon, vaan siivoilin fiiliksen mukaan. Kuuntelin musiikkia ja nautin. Sitten neuloin ja katsoin televisiota. Puhuin pitkästä aikaa ystävän kanssa puhelimessa. Sekin oli erilaista, kun kukaan ei keskeyttänyt. Illalla hain lähikaupasta sushia ja vähän herkkuja. Seuraavana aamuna en tietenkään osannut nukkua pitkään, mutta aamulla luin ja katsoin televisoista hömppää. Aamulenkin  jälkeen neuloin ja katsoin televisiota. Iltapäivällä kävin ystävän kanssa elokuvissa. Illalla perhe tulikin kotiin ja ääntä ja tekemistä riitti taas entiseen malliin.

Jatkossa aion pitää parempaa huolta siitä, että omaa aikaa järjestyy aina silloin tällöin. Mietin jo, että voinko alkaa harrastaa yksin oloa kotona?! Siihen kuuluisi se, että koko muun perheen pitäisi poistua kotoa kerran viikossa samaan aikaan tunniksi.  

Miten teidän oma aika? Miten vietätte sen? Ja minkälaisia haaveita teillä on oman ajan suhteen?