Rusettipipo

Osallistuin Facebookissa Neljä tähteä sivuilla arvontaan. Neljä tähteä valmistaa tällä hetkellä rusettipipoja. Myöhemmin myyntiin on tulossa myös muita tuotteita. Tilaaminen onnistuu sähköpostilla tai Facebookissa inboxin kautta. Minä siis voitin  arvonnassa ja sain valita millaisen pipon haluan. Päädyin mustaan pipoon musta-valko-pallollisella rusetilla. Pipon tilasin kohta 4-vuotiaan pikkusiskon päähän sopivaksi. Pipo tuli nopeasti kotiin sen jälkeen, kun olimme tilauksen tehneet.

 

 

Pikkusisko on tyytyväinen uuteen pipoonsa. Yhdessä me pipon ja rusetin väriä valitsimmekin. Neiti oli myös innoissaan pipon valokuvaamisesta blogia varten. Ylimmässä kuvassa näkyvää neulemekkoa on muuten pikkusiskon mummo käyttänyt lapsena. 

Ylitys

Lainasin kirjastosta Manuela Boscon Ylityksen cd-kirjana. Mielikuvani cd-kirjan kuuntelusta on Anu Harkki istumassa mukavassa nojatuolissa villasukat jalassa ja kuulokkeet korvilla. Hän neuloo puisilla puikoilla raidallista neuletta, jonka langat on värjätty kasviväreillä. Viereisellä pikkupöydällä höyryää kuuma kaakao.

Entäpä sitten todellisuus. Minä istuin illalla sohvalla lasten nukahdettua, neuloin kohoneulesukkia ja kuuntelin Ylitystä Manuelan itsensä lukemana. Usein myös mies oli seuranani kirjaa kuuntelemassa. Häntäkin kirja kiinnosti. Aika pitkään kirjan kuuntelemisessa meni. Olympialaisetkin vähän häiritsivät. Tuo rauhallinen aika sen jälkeen kun kaikki lapset ovat nukahtaneet, eikä ole vielä itse kaatunut väsyneenä sänkyyn on varsin lyhyt.

Joka tapauksessa suosittelen ehdottomasti kokeilemaan cd-kirjan kuuntelua, jos et ole vielä kokeillut. Neule ja cd sopivat hyvin yhteen. Lisäksi suosittelen lukemaan Boscon kirjan ihan kirjana. Minä ainakin tykkäsin. Urheilijan elämä on minulle vierasta, mutta nyt sain tutustua siihen. Kirja on paljon muutakin kun vain urheilun ja treenauksen kuvaamista. Savolais-sisilialaisessa perheessä kasvaneen nuoren naisen kasvutarina. Ja miten kauniilta kuulostivatkaan italiankieliset lauseet ja paikannimet Manuelan lausumana.

#satasyytäollaonnellinen, osa 5

Pizzaperjantai.

Lapset tekemässä omaa pizzaansa. Pohjan olen muutamana viime kertana tehnyt täysjyvävehnäjauhosta ja durumvehnäjauhosta. Hyvä pohja on tullut. Lapset laittoivat täytteeksi tomaattisosetta, kinkkua, ananasta ja juustoraastetta. Kuva on viime perjantailta.

8 vuotta äitinä ihanalle pojalle

 

Kahdeksan vuotta sitten syntyi meidän esikoisemme. Yhdeksän päivää ennen laskettua aikaa. Pojalla on ollut melkoinen hoppu syntymästäään lähtien. Ensimmäinen hammas tuli jo kolmen kuukauden iässä, liikkumaankin hän lähti varhain. Vastuuntuntoa hänellä on välillä vähän liikaakin. Johtuu ehkä siitä, että hän on esikoinen. Isoveli hänestä tuli jo kun hän oli vasta vuoden ja seitsemän kuukautta vanha.   

 

 

 

Esikoinen tykkää liikkua ja pelata. Alunperin oli tarkoitus juhlistaa syntymäpäivää kavereiden kanssa jääkiekkoa pelaamalla. Ulkojäät vaan eivät enää ole kunnossa. Niinpä tänään lähikentällä oli 11 poikaa pelaamassa "tossulätkää". Pelien jälkeen tulimme meidän pihaan syömään nakkeja ja juomaan kuumaa kaakaota. Lisäksi tarjolla oli porkkanoita, kurkkuja ja sipsiä dipattavaksi. Lisäksi vaahtokarkkeja ja tikkareita. Koska mies on tämän viikon lomalla, niin tällaisten synttäreiden järjestäminen oli mahdollista. Myös äitini oli meitä auttamassa. Jokaiselle oli tekemistä, mutta ei liikaa. 

 

Kuvissa on isoveljen tekemät kutsukortit. Jääkiekon pelaaja on tehty hamahelmillä ja liimattu kartonkiin kuumaliimalla. Siitä taitaa olla jo pari vuotta, kun isoveli teki ensimmäisen hama-kiekkoilijan.

 

Oikea syntymäpäivä on huomenna.

Kohoneulesukat

Aloitin neulomaan palmikkosukkia. En ymmärtänyt ohjetta. Onneksi Novitan sukkalehdestä löytyi tämä helppo kohoneulesukkien ohje. Oli näitäkin sukkia tehdessä vähän vaikeuksia lukea ohjetta. Niinpä jouduin purkamaan toisen sukan varpaista kantapäähän. Se oli ihan omaa huolimattomuutta. Luin ohjeen moneen kertaan ja ihmettelin, että eikö tässä mallissa tehdä ollenkaan kiilakavennuksia. No, tehtiin kyllä! Ja sen tosiaan huomasin vasta, kun olisi pitänyt aloittaa kärkikavennukset.

 

 

Vauva toimi assistenttina sukkien kuvauksissa. Lankana on 7 veljestä ja kerät löytyivät omasta takaa. Sain siis taas hiukan pienennettyä lankavarastoja.

Ystävänpäivä

Meillä ystävänpäivä meni ilman, että sitä sen suuremmin juhlistettiin. Tai siis sitä ei juhlistettu mitenkään. Itse en muistanut omia ystäviäni. Toisin teki meidän kohta 4-vuotias tyttö. Hän halusi pahvia ja teki itse kavereilleen ystävänpäiväkortit. Tällaiset niistä tuli. Aika ihana. <3



 

#satasyytäollaonnellinen, osa 4

Iloa ja väriä ihan tavalliseen päivään tuo leikkokukat. Eilen mies kävi meidän 3 vuotiaan tytön kanssa kaupassa. He tulivat tohkeissaan kotiin ja jo ovelta kuulin, että minulle oli yllätys. Ruusuja! Asia paljastettiin ennen kuin ehdin paketin avata. Yllätys kyllä säilyi. Paketista oli nimittäin kukkia, joissa luki isolla "Reilun kaupan neilikoita".   

 



 

 

Tykkään tulppaaneista. Värikkäitä, varovainen lupaus keväästä. 

 



#satasyytäollaonnellinen, osa 3

Tasan yhdeksän vuotta sitten menimme naimisiin. 

 

 



 

Nyt yhdeksän vuotta ja neljä lasta myöhemmin olemme edelleen yhdessä ja onnellisia. 

Alkuvuoden aloe vera-villitys

 

Joitain viikkoja sitten olin kaverini luona kuuntelemassa tietoa ja kokemuksia Foreverin aloe vera tuotteista. Jotain pääsin testaamaankin. Tilasin itselleni tuota juotavaa aloe veraa (kuvassa oikealla) sekä Aloe Propolis cremeä. Ihanan rasvaista, mutta nopeasti imeytyvää. Olen rasvannut sillä lähinnä todella kuivia käsiäni. Rasva sisältää aloe veraa ja mehiläisvahaa. Jo aiemmin olen ostanut tuota aloe vera gellyä, joka sopii muun muassa pieniin palovammoihin. 

 

Jokin aika sitten sain toiselta kaveriltani tuon aloe vera-kasvin, joka on ruukussa. Ja nyt sunnuntaista lähtien olen rasvannut itseäni tuolla ihan oikealla aloella. Kuvassa etualalla. Tuliainen kaukomailta. 

 

 

Olen poistanut nuo reunapiikit. Halkaissut palan ja sivellyt iholle. 

Lääkeaaloe (Aloë vera, syn. Aloë barbadensis Miller/Caracao aloë) on aaloeihin kuuluva mehikasvi, jolla on paksut mehevät lehdet, joista kasvi on tunnistettavissa. Aloë vera muodostuu tikarimaisista, kovista vihreistä lehdistä, jotka kasvavat kasvin keskeltä ruusukkeena siten, että täysikasvuiset lehdet suojaavat uusia versoja. Aaloen lehdet sisältävät yli 99 prosenttia vettä, ja ne voivat kasvaa 60–90 senttimetriä pitkiksi. Lehden halkaisija on 7,5–10 senttimetriä tyvessä ja paino on 1,5–2 kiloa. Kasvi on korjuuvalmis 3–4 vuoden ikäisenä. Aaloeta viljellään Pohjois- ja Etelä-Amerikassa, Karibialla ja Afrikassa ja Aasiassa sekä joillakin Tyynenmeren saarilla. Lehtien sisus on rakenteeltaan geelimäistä, ja sitä voi käyttää ulkoisesti ja sisäisesti moniin vaivoihin.^[2]
Aaloeita on yli 300 lajia, mutta vain muutamalla niistä on hyödyllisiä terveyteen vaikuttavia ominaisuuksia. Tehokkain niistä on lääkeaaloe. Vastaavanlaisia vaikutuksia on myös muilla aaloelajeilla, kuten esimerkiksi Aloë perryi Bakerilla, piikkiaaloella (Aloë ferox) sekä rohtoaaloella (Aloë arborescens), jota käytetään Japanissa ja Venäjällä.
Lääkeaaloe tulee neljässä vuodessa korjuukelpoiseksi, jolloin sen lehtien sisällä oleva hyytelö kerätään talteen, säilötään ja pullotetaan. Näin saatu tuote on mahdollisimman suuressa määrin luonnonmehun kaltaista. Aaloehyytelöä voidaan nauttia sisäisesti sen ravintoarvon hyödyntämiseksi. Sitä voidaan myös yhdistää muihin aineisiin, jolloin sitä käytetään paikallisena voiteena ihonhoitoon ja sen parantamiseksi.

Lähde: Wikipedia

#satasyytäollaonnellinen, osa 2

Listallani #2 on hyvä kirja.

 

 

Tykkään lukemisesta. Aina löytyy aikaa hyvälle kirjalle. Mitään liian pelottavaa en tykkää lukea. Joten mielummin chick lit kuin dekkarit. Viimeisin lukemani kirja on Pauliina Rajalan Taivaslaulu. Lainasin kirjan kirjastosta ja jouduin sitä jonkin aikaa odottamaan. Ehkä jopa muutaman kuukauden. Kirja olikin kirjaston varauslistan ykkönen. Kannatti odottaa. Taitavasti kirjoitettu kirja. Kirjassa kerrotaan nuoren lestadiolaisparin tarina. Kirja oli niin vaikuttava, että en osaa siitä tarpeeksi hyvin kirjoittaa. Mielestäni hyvä ja osuva arvostelu löytyy Kirjojen keskellä blogista.

 

Ensimmäinen  #satasyytäollaonnellinen postaus.

#satasyytäollaonnellinen, osa 1

Luin eilen Ikomin blogista #satasyytäollaonnellinen-haasteesta. Ja heti kolahti! Haluan lähteä mukaan tähän haasteeseen! Haasteen tavoitteena on listata tämän vuoden aikana sata onnelliseksi tekevää asiaa. Haaveenani on, että tämä pieni haaste auttaa minua löytämään arjestä niitä hyviä pieniä juttuja ja sitä kautta ehkä jopa lisäämään onnellisuutta. Lähde sinäkin mukaan! Eihän näitä tarvitse missään edes julkaista. Haasteen on alunperin laittanut liikkeelle Perjantaikokki.


Minun listassani #1 on miehen tekemät iltapalat.

 

 

Kuvat eivät tee oikeutta miehen kokkaustaidoille. Nämä ovat vain nopeita räpsyjä ennen kuin herkullinen iltapala on syöty. Ylimmässä kuvassa on iltapala eiliseltä illalta: salaattia (munakkaan alla), munakas. Yksi avokado ja pari siivua ilmakuivattua kinkkua. NAM! Keskimmäisessä kuvassa artissokkabagel viime kesältä. Tällä viikolla syötiin bagelia mozzarellalla, ilmakuivatulla kinkulla ja tomaatilla. Alimmassa kuvassa tortillasipsejä, jauhelihaa, salsaa ja juustoraastetta.

 

Melkein joka  ilta mies tekee iltapalan minulle ja itselleen. Tämä perinne on tainnut alkaa jo esikoisen vauva-aikana 8 vuotta sitten. Minä olen imettänyt vauvaa ja sillä aikaa mies on tehnyt iltapalan. Perinne on jatkunut silloinkin, kun meillä ei ole ollut pientä vauvaa.    



 

Vauvan värikylpy

Olisihan se kiva käydä vauvan kanssa värikylvyssä, muskarissa, babybiossa ja mitä näitä nyt onkaan. Kun kyseessä on neljäs lapsi ja isot sisaruksetkin ovat vielä pieniä, niin vauva käy luistinkentän laidalla nukkumassa päiväunia, kun isommat luistelevat. Tai vauva istuu syöttötuolissa purulelu kädessä, kun isommat maalaavat vesiväreillä.

Tänään meidän vauva kokeili värikylpyä ihan itsenäisesti, kun petasin isompien lasten sänkyjä. Isoveljen koulussa maalaama miekka ei ollut kuolankestävää maalia.

Kasvoissa ja käsissä maalia "värikylvyn" jäljiltä

 

 

Itse haluan tarjota vauvalle mahdollisimman puhdasta luomuruokaa. En halua lämmittää vauvan ruokia mikrossa. Eipä ole kuitenkaan liian myrkytöntä ja puhdasta meidän vauvan elämä.

 

 



Siniset sukat siniselle pojalle

Pikkuveli oli välillä kovilla pakkasilla ilman villasukkia tai eskarin varasukissa, koska sukat olivat kadoksissa. Ei ne ihan oikeasti häviksissä olleet, mutta eivät ehkä juuri siinä mistä pikkuveli niitä etsi. Esimerkiksi eskarissa sukat olivat repussa! Laiskana poikana pikkuveli oli mielummin ilman villasukkia, kuin olisi niitä etsinyt. Samasta syystä hän saattoi olla ulkona nilkat paljaana. Onhan se ihan liian suuri vaiva laittaa sukat housujen päälle. Niinpä neuloin pikaisesti hänelle sukat, joissa ei ole ihan lyhyt varsi. Näytin kaikki 7 veljestä lankakeräni, joista pikkuveli sai itse valita haluamansa värit. Pikkuveli valitsi väriksi sinisen. Raitoja ei saanut tehdä, paitsi varpaisiin. Yksivärisiin sukkiin lanka ei riittänyt. Ja uutta lankaahan ei tänä vuonna hevin osteta. Aiheesta lisää täällä: http://kiljustenblogi.blogspot.fi/2014/01/jamalankahaaste-2014.html

 

Tällaiset sukista tuli. Nyt sukat on olleet jalassa päivisin ja öisin. Mahtaako poika pelätä, että sukat häviävät jos ne jalasta riisuu?!  

 

Nämä sukat ovat olleet jo useamman päivän jalassa. Sukista ei ole kuvia suoraan puikoilta otettuina.

Luistimia jalkaan laittamassa.

 

Pikkuveli on aina tykännyt sinisestä väristä. Muutama vuosi sitten pojat saivat joululahjaksi liukurit. Pikkuveli vihreän ja isoveli sinisen. Pikkuveljen kommentti oli, että nyt on joulupukilla mennyt liukurit sekaisin. Ja sitten pojat vaihtoivat liukurit niin, että pikkuveli sai sinisen. Minä kyllä yritin sanoa, että ei niitä tarvitse vaihtaa.

 

Huomasin, että tein nämä sukat tämän muutama vuosi sitten pikkuveljelle tekemäni isoäidinneliö-peiton jämälangoista. Silloinkin pikkuveli sai valita lempivärin peittoonsa.

 

 

Viikon mietelause

"If you think sunsshine brings you happiness,
you haven´t danced in the rain."

 

 

 

Ja mistä nämä viisaat sanat ovat peräisin?

 

 

 

 

Lauantai-iltana itsetehtyä pizzaa. Siinä herkkusieniä, artisokan sydämiä, kinkkua, ananasta, tomaattia ja juustoraastetta sekä tuoretta valkosipulia puristettuna. Lasissa siideriä ja siideripullon korkissa mietelause, joka pysäytti. Hyvää, täyttä elämää, jota ei ehdi juuri valokuvata, saati blogissa siitä kirjoittaa.