Kaksplus.fi

keskiviikko 26. huhtikuuta 2017

#viikonräpsy 16/52

Lapsemme ovat Steinerkoulussa, joten heidän luokkakaverinsa asuvat eri puolilla kaupunkia ja myös naapurikunnissa. Tarvitaan siis normaalia enemmän vanhempien apua kavereiden tapaamisessa kouluajan ulkopuolella. Kaikkien luokse ei voi kävellä tai edes pyöräillä pimpottamaan ja pyytämään ulos. Jokaisen kaverin luota ei myöskään voi kipaista kotiin syömään ja palata hetken päästä takaisin.

Minä olen ollut kotona koko poikien koulussa olo ajan. Ensin äitiyslomalla ja hoitovapaalla. Nyt perhepäivähoitajana. Lasten kaverit olleet aina tervetulleita meille. Nykyään kyläilyjä tosin rajoittaa hoitolapset. Esimerkiksi päiväuniaikaan pitää olla hiljaa.

Yksi kaveri on erittäin toivottu vieras ja molempien poikien kaveri. Hän onkin meillä usein. Niin usein, että hänen vanhempansa muistivat meitä välipalapa-avustuksella. Mikä ihana ajatus! Tämän idean aion muistaa jatkossa, jos joku meidän lapsista on usein nähty vieras kaverinsa ruokapöydässä.




Miten teidän koululaiset? Syövätkö aina vain kotona vai myös kavereilla? Entä onko teillä usein ruokavieraita?

#viikonräpsy on postaussarja, jossa julkaisen joka viikko yhden kuvan viikon varrelta.

torstai 20. huhtikuuta 2017

Synttärit - ei kai se ole niin päivän päälle...

Kuukausi sitten meillä juhlittiin esikoisen 11-vuotissynttäreitä noin kuukauden myöhässä ja kolmannen lapsen 7-vuotissynttäreitä aika lähellä oikeaa syntymäpäivää. Nyt noin kuukausi juhlista minä saan laitettua blogiin muutaman kuvan yhteissynttäreistä. 7-vuotiaan kaverisynttäreistä en ottanut yhtään kuvaa ja 11-vuotiaan kaverisynttäreitä ei ole vielä edes juhlittu.
 

 


Lasten synttärit olivat samalla myös uuden kotimme tuparit.

 


Menu
 
Saaristolaisleipä
lohilevite
kasvislevite aurinkokuivatustatomaatista
feta-tomaattipiirakka
riisipiirakat
mansikkakakku
mutakakku
mustikkapiirakka
rahkapiirakka
pulla
pikkuleivät




Jos joku tuon menun nähdessään ajattelee, että oltiinpa me ahkeria... Niin tällä kertaa oltiin ennemminkin fiksuja ja pyydettiin lähisuvusta leipomisapuja. Itse tehtiin saaristolaisleivät, suolainen piirakka ja tahnat leivän päälle. Riisipiirakat olivat kaupasta.




Jatkossakin juhlissa voisi tarjota saaristolaisleipää. Sen tekeminen on helppoa ja leipä on parhaimmillaan pari, kolme päivää leipomisesta. Eli leivät voi tehdä valmiiksi hyvissä ajoin ennen viime hetken juhlapaniikkia. Sellainen nimittäin tuppaa tulemaan meille aina juhlapäivänä. Ohjeen saaristolaisleipään löysin Pastanjauhantaa - blogista.

Mutakakku on myös helppo ja hyvänmakuinen juhlatarjottava. Sitä on aina meidän kahden vanhemman lapsen synttäreillä. Pirkan mutakakku - ohjeella onnistuu varmasti, kunhan ei vain paista kakkua liian pitkään. Nykyisin meidän perheen suosikiksi on noussut  Olga Temosen suklaakakun ohjeella tehty kakku.



Mitä näihin aikatauluihin tulee, niin jatkossa juhlat voisi yrittää järjestää mahdollisimman lähellä oikeaa juhlapäivää. Lapsillekin on mukavampi, kun ei tarvitse odottaa omia juhliaan viikkoja tai jopa kuukausia. Tämän vuoden selitykseksi laitan meidän muuton.

maanantai 17. huhtikuuta 2017

#viikonräpsy 15/52

Olen haaveillut monta vuotta paastoavani ennen pääsiäistä. Asia on kiinnostanut minua jo parikymmentä vuotta sitten. Kuitenkin vasta tänä vuonna päätin kokeilla paastoa. Minun kohdallani se tarkoitti, että en syönyt punaista lihaa enkä kanaa laskiaisen ja pääsiäisen välisenä aikana. Aloitin tosin paaston epähuomiossa jo viikkoa ennen laskiaista. Kalaa annoin itselleni luvan syödä paaston aikana.

Eilen pääsiäispäivänä tuo paasto sitten loppui. En sännännyt heti aamulla leikkelepaketin kimppuun, vaan söin aamiaiseni ilman lihaa. Iltapäivällä meidät oli kutsuttu lapsuudenkotiini syömään. Mikä olikaan parempi tapa lopettaa paasto kuin syödä lampaanviulua, jonka alkuperä oli tiedossa. Lammas oli lähikunnasta, mummolan naapurista tilalta, jossa viljellään luomuviljaa. Tarjolla oli myös itse savustettua lohta, kananmuna-salaattia riisin tai puikulaperunoiden kera.


Olen aiemmin kirjoittanut paastostani Ei lihaa, ei kanaa - postauksessa.  Myös #viikonräpsy 9/52 - kirjoitus koski paastoa. Käytin maitotuotteita tämän paaston aikana, mutta niidenkin poisjättämistä voisin ajatella. Viimeistään vaikkapa ensi vuoden paastossa. Juustot ovat suuri herkkuni, mutta niiden ekologisuus ja etenkin vuohenjuuston eettisyys arveluttaa. Kiliparkojen julmasta kohtalosta juuston vuoksi voi lukea Lihansyöjän syyllisyys-postauksesta.

Miten tästä eteenpäin? Tuskin on enää paluuta entiseen. Valitsen mielummin kasvisvaihtoehdon kuin lihan. Nyt on tavoitteena löytää hyviä ja ravitsevia kasvisruokia, joista koko perhe tykkää. Katsotaan miten käy, kun nämä ajatukset kohtaavat sen normaalin ja välillä kiireisenkin arjen.

#viikonräpsy on postaussarja, jossa julkaisen joka viikko yhden kuvan viikon varrelta.

Ps. Hyviä kasvisruokareseptejä saa vinkata!

keskiviikko 12. huhtikuuta 2017

Parasta uudessa kodissa on....

Lautalattiat. Vanhat, ihanasti narisevat ja valkoiseksi vahatut. 
 


Keittiö. Keskeisellä paikalla. Valkoinen, kaunis ja toimiva.



Sauna. Tumman tunnelmallinen. Riittävän iso.



Takka.



Pojilla omat huoneet. Ja riittävästi säilytystilaa.



Valo. Luonnonvalo ja riittävä määrä valaisimia.



Laatikkosänky, kristallikruunu ja sauna: Fasetti


Kuva meidän kodista löytyy TÄÄLTÄ!

maanantai 10. huhtikuuta 2017

Lapsimessut 2017 (sis. linkin arvontaan)

Olen ollut äiti jo yli 11 vuotta ja lapsiakin on neljä. Olen hurahtanut aikoinaan kestovaippoihin, kantoliinoihin, sormiruokailuun ja ylipäätänsä lapsiin. Silti en ole koskaan käynyt lapsimessuilla!

Tänä vuonna ajattelin tehdä poikkeuksen ja käydä katsomassa messuhulinaa. Hain messuille bloggaajapassia. Olin jo unohtanut messut, kun sähköpostiin tuli bloggaajapassi sekä kaksi lippua arvottavaksi.

 
Messut järjestetään pääsiäisen jälkeisenä viikonloppuna 21.-23.4 Helsingin Messukeskuksessa. Jos sinulla ei vielä ole suunnitelmia tuolle viikonlopulle, niin tervetuloa osallistumaan messulippujen arvontaan Instagramiin minnakil


Oletko sinä jo kokenut lapsimessuilla kävijä vai onko lapsimessut vielä käymättä?

lauantai 8. huhtikuuta 2017

#viikonräpsy 14/52

Tällä viikolla askartelimme hoitolasten kanssa maitopurkeista astiat pääsiäisruoholle. Maitopurkin kylkiin liimasimme värilliset paperit. Päätyyn leikkasimme ja liimasimme pahvista pupun tai kissan. Kävimme myös yhdessä ostamassa ohransiemenet ja kylvimme ne. Pientä itämistäkin ehdimme jo nähdä.



Siemenpussin kyljessä luki, että itäminen tapahtuu viidessä päivässä. Meillä meni vain muutama päivä. Laitoin kylvösten päälle rei'itettyä kelmua. En tiedä oliko siinä nopean itämisen taika.

Joko teillä on pääsiäisruoho kasvamassa? Vielä ehtii varmasti saada pääsiäiseksi jonkinlaisen sängen, jos tänään kylvää siemenet.


#viikonräpsy on postaussarja, jossa julkaisen joka viikko yhden kuvan viikon varrelta.

torstai 6. huhtikuuta 2017

Muksutreffit Naurusaaressa

Me käymme yleensä pari kertaa vuodessa sisäleikkipuistossa. Ja silloinkin vain siellä yhdessä ja samassa. Voitte siis kuvitella kuinka innoissaan meidän tytöt olivat, kun kuulivat pääsevänsä Vantaalle Naurusaareen. Innostunut ja hieman jännittynyt olin minäkin. Olihan kyseessä ensimmäiset bloggaajien treffit, joille osallistuin. Ketään osallistujista en ollut tavannut aiemmin. Näille treffeille osallistui Kaksplus blogiverkoston bloggaajia lapsineen.



Jännittäminen oli turhaa, niin kuin yleensäkin tällaisissa tilanteissa. Suurin osa ajasta meni nimitäin tyttöjä vahtiessa. He tykkäsivät kiipeillä ja laskea mäkeä Naurusaaren putkissa. Tytöt ovat jo sen verran isoja, että minä sain ihailla ja vahtia kiipeilyä maasta käsin. Kesken kiipeilyn sain sentään houkuteltua tytöt hetkeksi synttärihuoneeseen nauttimaan Naurusaaren meille järjestämästä tarjoilusta. Tarjolla oli muun muassa kalapuikkoja, nakkeja, kasvispyöryköitä, porkkanoita, lanttuja, karkkeja, poppareita, viinirypäleitä ja salaattia.





Muiden bloggaajien kanssa tuli vaihdettua vain muutama sana. Parikymmentä ihmistä, joita en ole aiemmin nähnyt, mutta joiden elämästä tiedän yhtä ja toista blogien ja whatsapp-keskustelujen kautta. Aika hämmentävää! Alkujännitys karsiutui kuitenkin viimeistään siinä vaiheessa, kun kysyin eräältä bloggaajalta minkäikäinen hänen tyttönsä onkaan. Hänen lapsensa on siis poika! En luullut poikaa tytöksi, koska en ollut lasta vielä nähnyt. Kunhan sekoilin. Ja vähän kyllä hävetti. Sen keskustelun avauksen jälkeen ajattelin, että ei tämä nyt enää enempää voi pieleen mennä. Eikä mennyt. Bloggaajia oli paikalla paljon ja heidän nimet ja blogien nimet ja lapset ja kaikki meni iloisesti sekaisin päässäni.



Kuva: Hanna - Ylipyykkivuorten



 


Kotimatkalla oli mukava tutkia mahtavaa goodiepackia, jonka saimme. Tytöt joivat heti smoothiet ja minä testasin suklaapatukat. Niin paljon kaikkea ihanaa kassi sisälsi, että vielä kotiinkin riitti ihmettelemistä ja ihastelemista.



Kiitokset yhteistyökumppaneille:
 

maanantai 3. huhtikuuta 2017

#viikonräpsy 13/52

Viime viikolla kävin hoitolasten kanssa metsässä, puistossa ja lammen rannalla. Nykyisen työni parhaita puolia on se, että joka päivä tulee ulkoiltua. Lisäksi ulkoiluseurani osaa nauttia ulkoilusta! Eivät he valita, että sää on harmaa tai sateinen. Päinvastoin: "Jee, rännistä saa kerättyä vettä ämpäriin". 

Kun arkisin tulee ulkoiltua kaksi kertaa päivässä, niin viikonloppuisin en ota stressiä siitä että ehdinkö ulos. Eli tarvetta pakkoulkoiluun ei ole. Lauantai menikin pitkälti sisätiloissa. Käväisin sentään kirppiksellä ja ostoskeskuksessa. Iltapäivällä minun piti mennä ystävän kanssa lenkille, mutta lenkki vaihtui edellisen päivän kakunjämien syöntiin ja skumppaan. Oikein virkistävä vaihtoehtoinen treeni!

Sunnuntaina olikin taas aika pukeutua 
ulkovaatteisiin. Mies oli koko päivän puusavotassa ja minä sain hoitaa tämän kotoisan savotan. Kahdeksan jälkeen aamulla vein yhden pojan jalkapalloturnaukseen. Vähän ennen yhdeksää lähdin kolmen muun lapsen kanssa laavuretkelle metsään. 


Makkaroiden määrästä voi päätellä, että kyseessä ei ollut meidän neljän oma laavuretki. Varsinkin kun meistä vain kaksi syö makkaraa. Eskarilaisen futisjoukkue piti treenit laavulla. Tyttöjen treenatessa vanhemmat paistoivat makkaraa ja tutustuivat toisiinsa. Retken jälkeen kävimme pikaisesti vaihtamassa kotona märät hanskat kuiviin ja ehdimme vielä katsomaan toisen pojan viimeisen futispelin. 

#viikonräpsy on postaussarja, jossa julkaisen joka viikko yhden kuvan viikon varrelta. 

Miten teillä ulkoillaan arkisin ja viikonloppuna? 


lauantai 1. huhtikuuta 2017

Paras palaute

Olen järjestänyt blogissani kaksi kertaa villasukka-arvonnan. Molemmat arvonnat olivat vuonna 2015. Toisen arvonnan voitti mieheni serkku. Tänä aamuna tuo serkku lähetti valokuvan sukista whatsappissa.



Mikä voikaan olla neulojalle parempi palaute kuin se, että sukkia on käytetty! En ole siis turhaan pakertanut tuon kirjoneulekuvion kanssa. Nämä sukat taitavat olla elämäni toinen kirjoneule eikä se kirjoneule silloin tainnut ihan niin helposti sujua, mitä nykyään. Tässä vielä kuva sukista uutena. 
 



Tiedättekö muuten mitä tekee bloggaaja, jos lähetätte hänelle valokuvan? No, kysyy tietenkin lupaa kuvan julkaisuun blogissa ja muualla somessa. Eikä se vielä riitä! Hän pyytää vielä ottamaan kohteesta lisäkuvia. Mitä siitä vaikka kello ei ole vielä edes kahdeksaa lauantai aamuna. Hyvin voi nousta ottamaan kohteesta myös vaakakuvia, jotka toimivat blogissa paremmin kuin pystykuvat.

Kiitos vielä Riikalle kuvista! Oli ihana nähdä, että sukkia on käytetty! Tekisi mieli luvata uudet sukat rikkinäisten tilalle, mutta nyt tämä kutomo on hieman ruuhkautunut... Pitää saada ensin luvatut työt valmiiksi. 
 

Mukavaa viikonloppua!
 
Ja hauskaa aprillipäivää! Joko teitä on aprillattu?
 
 
Minua huijattiin jo eilen, vaikka ei ollut edes aprillipäivä. Olin piilottanut poikien puhelimet. (Jep, joutuvat välillä jäähylle liiallisen käytön vuoksi.) Puhelimeni soi, kun olin ulkona pienempien lasten kanssa. Nuorempi poika soitti ja kysyi missä heidän puhelimensa ovat. Sanoin, että en tiedä. Pojilla oli kaiutin päällä ja voi sitä naurun määrää... En tajunnut, että poika soitti omasta puhelimestaan. Tai siis tajusinhan minä sen, kun näin soittajan nimen ja kuvan. Ja siltikään en tajunnut...
 
 
Tänään olen tarkkana. En aio tulla aprillatuksi. Toki poikia voisi vähän aprillata...