Kaksplus.fi

sunnuntai 9. lokakuuta 2016

Elämäni ilmaisena taksikuskina

Aika kiitää ja niin kiidän minäkin. Tai no, yleensä köröttelen tila-autolla nopeusrajoitusten ja liikennesääntöjen mukaan. Nyt tuntuu, että loppuvuotta kohti aika on nopeuttanut kulkuaan. Elämä on aikataulutettua. Minä vien pojat, hae sinä. Nuorin lähtee mukaan, eskarilainen haluaa jäädä kotiin. Voiko hänet jättää ja kuinka pitkäksi aikaa? Matkalla treeneistä kotiin ehtii käydä ostamassa maitoa ja sitä muuten kuluu! Mutta mitäs me syötäisiin tänään ja kuka ruuan tekee ja missä välissä?




Sinkoilu rauhoittuu aina hetkeksi, kun hoitolapset ovat meillä. Toki silloinkin on touhua ja tohinaa, mutta keskityn lapsiin, läsnäoloon ja yhdessä tekemiseen. Nuorin on toivonutkin vapaapäivinä, että hoitolapset tulisivat hoitoon. Silloin kun meillä on hoitolapset, niin päivässä on rytmi. Syömme terveellistä ruokaa oikeaan aikaan ja ulkoilemme. Teemme usein jotain erityistä eli leivomme, askartelemme, muovailemme tai pelaamme yhdessä. Lapsilla on leikkiseuraa. Vapaapäivinä eli perjantaisin olemme olleet nyt nuorimman kanssa usein autokuskina koululaisille ja heidän luokkakavereilleen ja käyneet ruokakaupassa. Mikä mahtava tapa viettää vapaapäivää, eikö?! Ei todellakaan, jos nuorimmalta kysytään! 



Taas on yksi viikko hujahtanut ohi. Poikien futis on jäämässä pienelle tauolle ja samalla rauhoittuu hetkeksi autoreitti koti-futiskenttä-koti. Salibandy jatkuu normaalisti, mutta koska mies valmentaa poikia niin minä en juuri sitä reittiä ajele.


Nämä kuvat on otettu kännykällä. Ensimmäisessä kuvassa on heinäseipäitä. Kuvan otin, kun olimme nuorimman kanssa kuskina kolmasluokkalaisille riihipäivässä. Toisessa kuvassa on lähipuiston männyt lokakuisena aamupäivänä. Viimeisessä kuvassa on jalkapallokenttä iltavalaistuksessa. Kävin hakemassa poikaa treeneistä.


Mukavaa alkavaa viikkoa!



Pakko tunnustaa, että lasken jo päiviä syyslomaan...

6 kommenttia:

  1. Kuullostaa tutulta, meillä sama juttu. Välillä tuntuu, että sitä voisi tehdä sivutyönä taksibusinesta...

    Hyvä me reippaat vanhemmat - yläfemmat meille :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi on myös toimivat kimppakyydit, joten aina ei ole meidän vuoro kuskata. Riittävän usein kuitenkin... Yläfemmat ehdottomasti!

      Poista
  2. Kyllä tämä arki vie mennessään! Minustakin tuntuu, että ne perus arjen pyörittämiseen tarvittavat asiat vie koko ajan ja aikaa muulle järjestämiselle ei jää yhtään. Tänään onneksi sain vähän syysväriä laitettua olohuoneeseen, mutta muut kotiaskareet ja syystouhut ovat vielä ihan kesken.. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmm... Meillä väriä huoneeseen tuo pyykkitelineet... Eipä paljon pysty/ehdi sisustamaan. Olohuonettahan meillä ei tässä väliaikaiskodissa edes ole.

      Poista
  3. Minulla koko ajan piippaa puhelimen kalenteri, että säntää sinne tai tänne. Ilman kalenteripiippauksia ei päivä pysy kasassa millään. Sen lisäksi minulla on vielä tehtävätaulu jääkaapin ovessa, josta pitää useaan kertaan tsekata, että ovatko lapset hoitaneet oman osuutensa ja mitä minun pitikään tehdä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmm... Ehkä minunkin pitäisi opetella käyttämään puhelimen kalenteria. Nyt keittiössä on melkoisen täyteen kirjoitettu perhekalenteri ja aina välillä joku juttu unohtuu kokonaan. Viimeksi lapsen kaverin synttärit. :(

      Poista