Kaksplus.fi

perjantai 30. syyskuuta 2016

Syyskuu 2016


 
Syyskuussa...
 
 
- Kävimme rippijuhlissa koko perheen voimin. Kadonneiden juhlakenkien vuoksi yksi juhli crocseissa (ei edes aidoissa), toinen yhdisti tennarit suoriin housuihin ja minä yhdistin mustaan asuun vaaleanpunaiset kengät
- Pääsin kolmasluokkalaisten mukana riiheen, jossa he saivat käyttää varstoja ja viskuria
- Saunoimme ja uimme viimeiset kerrat Herrasmannin leirintäalueella
- Hoitolasten kanssa leivottiin sämpylöitä ja mustikkapiirakkaa, rakennettiin hammastikuista ja pihlajanmarjoista kolmiulotteisia muotoja, pujotettiin pihlajanmarjoja neulan avulla lankaan, opeteltiin sormivirkkausta, löydettiin kanttarelleja ja joogattiin
- Tein ensimmäistä kertaa elämässäni mokkapaloja
- Sain valmiiksi kahdet tiikerivillasukat
- Kävin elokuvissa katsomassa Teit meistä kauniin. Kannattaa ehdottomasti käydä katsomassa!
- Luin Roope Lipastin Viimeiset polttarit
- Lasten kirjoista suosikiksi nousi Anneli Kannon Viisi villiä Virtasta-sarja. Se saa sekä lapsilta että aikuisilta suositukset
- Join lähes joka päivä yhden tai kaksi smoothieta.
- Kävin Vierumäellä erikoiskasvohoidossa
- Olin ensimmäistä kertaa elämässäni Party Lite-kutsuilla
- Ajoin monta kertaa jalkapallokentälle
- Minulla alkoi valokuvauksen peruskurssi
- Kävin liian harvoin lenkillä
- Toinen poikamme täytti 9 vuotta
 
 
 
 
Osallistun näillä jo instagramissa olleilla kännykkäräpsyillä kuvilla Pieni Lintu-blogin kollaasihaasteeseen. Muiden osallistujien kollaaseja löytyy täältä!
 

keskiviikko 28. syyskuuta 2016

Perinteiset ja turvalliset tarjottavat synttäreille

Silloin kun elämä on kiireistä ja täynnä menoja ja pitää vielä järjestää synttärijuhlat, niin helpointa ja turvallisinta on tehdä tuttuja ja takuuvarmoja tarjottavia. Näin teimme, kun juhlimme poikamme 9-vuotissynttäreitä. Viime viikolla mies oli enemmän poissa kuin kotona. Muillakin perheenjäsenillä menoja riitti lähes jokaiselle päivälle. Viikon ainoana vapaapäivänä kerrostalo kolmioomme saapui vieraaksi 5 aikuista ja 1 lapsi. Lapsia meiltä löytyykin jo neljä omasta takaa.   
 
 



Kun kaivoin vakkari suolaisen piirakan reseptiä esiin ja luin lehtileikkeen otsikon: "Näitä kehtaa tarjota vieraillekin", niin mietin että kehtaako näitä todella tarjota vieraille vuodesta toiseen?! Jo hieman kellastunut Etelä-Suomen Sanomien sivu on vuodelta 2009.







Feta-tomaattipiirakan lisäksi tarjolla oli coctail-piirakoita ja anopin ohjeella tehtyä mustikkapiirakkaa. Synttärikakkuna oli mutakakku, jota meidän juhlissa on tarjottu jo vuosien ajan. Mutakakku rakkauteni on alkanut Frödingen pakaste kakulla. Joskus K-kaupan ruokalehdessä oli mutakakun ohje ja sen löytämisen jälkeen mutakakusta tuli vakituinen tarjottava poikien synttäreille. Mutakakku on nimittäin myös molempien poikien suosikki. Ihan viimeiset vuodet olen tehnyt kakun Olga Temosen suklaakakun ohjeella, joka löytyy Emäntänä Olga - keittokirjasta. Kakkuun tulee vain ruokalusikallinen jauhoa. Tällä kertaa tein kuitenkin mutakakun perinteisesti Pirkan ohjeella, joka muuten löytyy TÄÄLTÄ!



Yleensä juhliin kokeilen myös joitain uusia reseptejä ja lisänä ehkä yksi tai kaksi "vanhaa" reseptiä. Tällä kertaa en kokeillut mitään uutta. Tässä teillekin mustikkapiirakan ja Feta-tomaattipiirakan ohjeet.


Mustikkapiirakka
 
125 g rasvaa (käytän voita)
1,25dl sokeria
1 muna
vaniljasokeria
175 g jauhoja
(vehnäjauho, kauralese, hiivaleipä, sämpyläjauho ym. Sekoitus sen mukaan, mitä kaapista löytyy)
 
Täyte: 
1 purkki kermaviiliä tai maitorahkaa tai sekoitusta
1 muna
0,5 dl - 1dl sokeria
vaniljasokeria
mustikoita
 
Vatkaa rasva, sokeri ja kananmuna. Lisää jauhot, joihin on sekoitettu leivinjauhe. Levitä taikina pyöreään piirakkavuokaan.Valmista täyte sekoittamalla aineet keskenään. Lisää täyte ja mustikat piirakkavuokaan. Paista 200 asteessa noin 20 minuuttia. Jos tuplaat määrät saat pellillisen piirakkaa.
  
 
 
Välimerellinen piirakka
 
Pohja:
100 g voita
2 dl jauhoja (sekoitan eri jauhoja)
2 rkl vettä
 
Täyte:
1,5 dl aurinkokuivattuja tomaatteja
200g ranskankermaa
2 munaa
1 dl ruokakermaa
1 tl timjamia
ripaus mustapippuria
200 g fetajuustoa
1/2 dl tuoretta, silputtua basilikaa
12 kirsikkatomaattia
 
Painele taikina piirakkavuoan pohjalle ja reunoille. Paista pohjaa 200 asteessa 10 minuuttia. Asettele pohjan päälle fetajuustokuutiot, viipaloidut aurinkokuivatut tomaatit ja basilikasilppu. Kaada päälle muna-ranskankerma-kerma-seos. Painele pinnalle vielä kirsikkatomaatin puolikkaita. Jatka kypsentämistä vielä noin 30 minuuttia.
 
(Kuvissa piirakka ei näytä niin hyvältä kuin yleensä. En laittanut täytteitä siinä järjestyksessä kun ohjeessa lukee.)
 
 




Onko teillä joitain takuuvarmoja reseptejä, joiden mukaan tulee leivottua vuodesta toiseen? Saa vinkata! Meillä juhlitaan synttäreitä neljä kertaa vuodessa, joten kaikki vinkit ovat tervetulleita!

sunnuntai 25. syyskuuta 2016

Kukkailoittelua


 
Sain tänään aamupäivällä apilakimpun meidän kolmevuotiaalta. Hän on innokas keräämään kukkia. Kesällä erilaisia kimppuja tuli välillä melkein joka päivä.  
 





Meillä kävi tänään vieraita pojan 9-vuotissyntymäpäivillä. Sain lisää kukkia. Hortensioita ja maksaruohoa ja oli mukana tuo vaaleanpunainen kukka, jonka nimeä en tiedä.




Tämän poikkeuksellisen kukkaisan päivän kunniaksi ajattelin osallistua ensimmäistä kertaa Mansikkatilanmailla-blogin Kukkailoittelua-haasteeseen.

 
Mukavaa alkavaa viikkoa!

lauantai 24. syyskuuta 2016

Jotain värikästä (Makro Tex-haaste)

 
 


Pieni Lintu-blogin tämän viikon Makro Tex-haasteen aiheena on Jotain värikästä. Ensimmäisenä minulle tuli mieleen elämä. Siis juuri nyt jotain todella värikästä on itse elämä. Vietän suurimman osan ajastani lasten kanssa. He pukeutuvat värikkäästi ja ovat värikkäiden lelujen ympäröimiä. Ulkoilemme paljon ja tällä viikolla olemme ihailleet syksyn väreissä loistavia vaahteroita sekä pihlajanmarjoja.




Huomasin muuten, että meidän nuorimmalla on tässä kolmannessa kuvassa eri takki ja housut. Kukaan muu ei ehkä huomannut. Apua! Kai hänellä on muitakin kuin pinkkejä vaatteita!





Värikästä viikonloppua!
 
Tässä vielä bonuskuva lähinnä minulle itselleni, jotta selviäisin tästä pinkistä shokista. En ajatellut olevani näin stereotyyppinen tytön äiti, joka pukee lapsensa yltä päältä pinkkiin.
 
 
 

perjantai 23. syyskuuta 2016

Perhepäivähoidossa tapahtuu - Joogaa lasten kanssa

Lainasin kirjastosta Vivian Seegen lapsille tarkoitetun joogakirjan. Seege on yrittäjä, fysioterapeutti, joogaopettaja ja kahden lapsen äiti. Kirja on kirjoitettu 4-8 -vuotiaille. Kirjassa on satu, jonka voi pelkästään lukea tai sadun voi lukea ja samalla tehdä kirjan ohjeiden mukaiset joogaliikkeet. Lopusta löytyy vielä peli, jossa edetään noppaa heittämällä ja tehdään välillä joogaliikkeitä. Me olemme nyt pari kertaa lukeneet kirjan ja "jooganneet" samalla. Lapset ovat tykänneet sadusta ja joogaliikkeiden tekemisestä. Tämä "joogaaminen" on etenkin 4- ja 6-vuotiaan mieleen. Tekisi mieli kokeilla kirjaa myös meidän koululaisten kanssa.
 
 
 
 
Tämä kirja saa siis lämpimät suositukset meiltä. Mietin jo kirjan hankkimista itselle. Se on jo paljon, sillä nykyään pyrin tavarasta pikemminkin eroon kuin, että haalisin sitä lisää. Kirja löytyy netistä.. Ja nettisivuilta löytyi myös joogaharjoituksia.
 


 
Sovimme jo 6-vuotiaan kanssa, että joogataan huomenna heti aamusta. Nyt lapset saavat katsoa leffaa ja syödä karkkipäivän karkkeja.



Mukavaa viikonloppua!

sunnuntai 18. syyskuuta 2016

Kadonnut neulomisinto

Perustin blogin alun perin paikaksi, jossa esittelisin neulomani ja virkkaamani käsityöt. Eniten esittelyn arvoiset käsityöni olen tehnyt jo ennen ensimmäisen blogini perustamista. Aloitettuani blogin kirjoittamisen olen neulonut lähinnä villasukkia ja niitäkin hiipuvalla tahdilla.

Elokuussa sain pitkästä aikaa jotain valmiiksi. Viimeistelin jo pitkään kesken olleet villasukat. Siitä innostuneena sain eilen valmiiksi kahdet myös jo pidempään kesken olleet villasukat. Tässä uusimmat valmistuneet villikissasukat. Voisivatko nämä olla tiikerit? Sukat on neulottu Novitan Seitsemän Veljestä Viidakko-langasta. Kärjet ovat valkoista Seiskaveikkaa. Mustalla langalla ja parsinneulalla väkersin nuo "varpaat" jälkeenpäin. Itse en ole keksinyt tätä mallia näihin sukkiin vaan idea on peräisin jostakin Facebookin neulonta ryhmästä. Ja niitähän muuten riittää! Esimerkiksi vaikka Löysäpipoiset neulojat,   Voihan villasukka! ja  Ihania lapasia!

 

 
Joko te olette kaivaneet puikot esiin viileämpien ilmojen tultua? Vai tuleeko puikkoja koskaan kaivettua esiin? Minä olen opetellut neulomaan vasta aikuisena, kun tein toiselle lapselle villavaippahousuja. Kouluaikana sain aikaiseksi vain yhden liian lyhyellä peukalolla varustetun lapasen ja liian pienet villasukat. Villasukkia oli sentään kaksi. Koulussa virkattu pannulappukin oli suunnikas tai jokin muu omituisen muotoinen lankasotku. Että paljon olen ainakin niistä ajoista oppinut ja kehittynyt. Eilen tuli mieleen, että itselle pitäisi neuloa lapaset. Sen verran oli jo kylmä. Mieheni taas on kysellyt, koska teen hänelle Jack Costeau-tyylisen pipon kaljua lämmittämään. Tällä hetkellä puikoilla on sukat, jotka lupasin tehdä ystävälle syntymäpäivälahjaksi.
 
 
 
Ps. Nuo oikeanpuoleiset sukat ovat muuten ainakin nelisen numeroa liian isot sukkamallin jalkaan.
 
Nyt taidan viettää pienen meditatiivisen hetken neulepuikkojen ääressä.
 

torstai 15. syyskuuta 2016

Mietelause tälle viikolle



Viime viikonloppuna tunsin suurta riittämättömyyttä. Minun viikonloppuni alkaa jo perjantaina, jolloin minulla on vapaapäivä. Perjantaina olin väsynyt, mutta silti tuli touhuttua ja tehtyä paljon. Kaiken lisäksi vielä valvottuakin myöhään. (Suuri virhe)
 
Lauantai alkoi lempeästi. Mies tosin lähti jo aikaisin kirjastoon opiskelemaan. Minä kirjoitin blogiani ja vietin lasten kanssa rauhallisen aamun. Kaikki meni mukavasti puoli yhteen saakka, jolloin muistin yhtä-äkkiä eskarilaisen kaverisynttärit, jotka olisivat olleet klo 11-13. Minua harmitti vähintään yhtä paljon kuin eskarilaista.
 
Oli hieman huono-omatunto lähteä lähes saman tien ajamaan Vierumäelle Day Spahan erikoiskasvohoitoon. Sieltä jatkoin matkaa vielä Heinolaan Partylite kynttiläkutsuille, josta kotiuduin vasta lasten mentyä nukkumaan. Mukava päivä, mutta rankka kaltaiselleni introvertille.
 
 
 
Sunnuntaina olisin tarvinnut palautumispäivän kaikista sosiaalisista tilanteista. Sitä vastoin päädyinkin pesemään viisi koneellista pyykkiä ja olemaan lasten kanssa koko iltapäivän ja illan. Oli nimittäin miehen vuoro viettää omaa aikaa golfkisojen merkeissä Vierumäellä. Sunnuntai-iltana olin jo lähes itkupotkuraivari fiiliksissä saatuani lapset nukkumaan.
 
Onneksi minulla on ymmärtäväinen mies, joka jaksoi kuunnella sekavaa kiukutteluani niin kauan, että sain lopulta sanottua kaipaavani omaa aikaa. Siis aikaa aivan yksin. Minä nimittäin nautin todella paljon muiden ihmisten seurasta, mutta se myös väsyttää minua. Vastapainoksi tarvitsen rauhallista yksinoloa. Sitä ei olekaan ollut liikaa tarjolla viime aikoina. Meitä asuu tässä kerrostalo kolmiossa kuusi ihmistä. Täältä ei löydy huonetta tai edes nurkkia, joihin voisi vetäytyä hiljaisuudesta nauttimaan. 
 
Keskustelu miehen kanssa ja se, että koin tulleeni kuulluksi ja ymmärretyksi helpotti uuden viikon aloittamista. Mies todellakin mietti, miten voisi helpottaa minun viikkoani ja tarjota mahdollisuuksia oman ajan viettämiseen. Ei todellakaan helppo tehtävä tämän työ/harrastus/miehenopiskelu/yllättävätmenot-rumban keskellä. Maanantaina mies ilahdutti tekemällä meille lounaan valmiiksi. Illalla minulla oli vielä valokuvauskurssi. Tiistaina pääsin yksin saunomaan ja uimaan järven rannalle. Lisäksi löysin netistä tämän mietelauseen, joka tuli vastaan juuri sopivaan aikaan.
 
 
 
 

You do enough
You are enough
You have enough
Relax
 
 
 
Tällainen vuodatus tähän torstai-iltaan. Olin jo kahden vaiheilla, että deletoinko tämän kirjoituksen vai julkaisenko. Voisinhan tämän toki tallentaa ja miettiä asiaa yön yli. Sellainen vain ei ole minun tapaistani.
 
 
 
Mukavaa viikonloppua!
 


tiistai 13. syyskuuta 2016

Mustaa ja valkoista - Kontrasti




Osallistun näillä kuvilla Nauran auringolle-blogin Mustaa ja valkoista-haasteeseen. Tällä kertaa aiheena on kontrasti. Sunnuntaina kävin kävelyllä tyttöjen kanssa kodin lähellä. Minä yritin räpsiä mustavalkoisia kuvia, vanhempi tyttö sai kokeilla ensimmäistä kertaa Pokemon-peliä minun puhelimellani ja nuorin touhusi kaikenlaista. Söi aroniamarjoja, keräsi käpyjä ja kukkia.




Minä olen ollut nyt pari kertaa valokuvauksen peruskurssilla ja tuntuu, että mitä enemmän kuulen uutta sitä vähemmän enää osaan mitään. Näistä kuvista kaksi ensimmäistä on otettu kameran mustavalkokuvauksella ja kaksi viimeistä on muutettu tietokoneella mustavalkoisiksi. Niin ja mitään kuvankäsittelyohjelmaahan minä en ole ladannut tälle tietokonevanhukselle vaan klikkasin paria nappia valokuva-albumissa.

Valokuvauskurssilla ei ole puhuttu vielä mitään mustavalkokuvien ottamisesta, mutta hyviä vinkkejä löytyi Nauran auringolle-blogista.

lauantai 10. syyskuuta 2016

Ihanan kamala arki

Mihin tämä viikko taas hujahti? Aika kiitää niin nopeasti, ettei perässä meinaa pysyä. Viikko sitten olimme rippijuhlissa. Ihan kuin oltaisiin oltu siellä eilen. Toisaalta kyllä tässä viikon aikana tietää taas kilpailleensa kellon kanssa, kun on pitänyt hakea eskarista, valmistaa lounasta, viedä harrastuksiin, imuroida, pestä pyykkiä, tehdä iltaruokaa, hoputtaa lapsia nukkumaan ja herättää heitä. Kaikki ei aina mene niin hyvin kuin suunnittelee. Huumorilla yritetään selvitä. Niin kuin esimerkiksi siitä, kun lähdön hetkellä juhliin minun ja tytön juhlakenkiä ei löytynyt mistään ja nuoremman pojan juhlakengät olivat jääneet kesän aikana pieneksi. Tyttö lähti feikkicrocseissa, poika mustissa tennareissa ja minä yhdistin vaaleanpunaiset kengät muuten musta-valkoiseen asuun.


 
 
Miehen kanssa on useammankin kerran todettu, että kyllä tämä varmasti tästä helpottaa ja rauhoittuu. On meillä vielä kahdenkeskistä aikaa joskus. Miehellä on töidensä lisäksi vielä poikien salibandy valmennus ja omat opiskelut. Muutaman kerran olen ajatellut ja sanonut ääneenkin, että syyslomalla helpottaa hetkeksi tämä rumba. Pääsääntöisesti yritän kuitenkin elää hetkessä ja nauttia siitä. Niin ja ei me ihan oikeasti uskota, että tämä elämä ihan heti hiljenee ja rauhoittuu. Yritämme löytää niitä yhteisiä hetkiä arjen lomassa. Eilen kävimme kahdestaan ruokakaupassa.
 
Tällä viikolla sain kokea taas liikunnan antavan voimaa. Lähdin väsyneenä lenkille. Tein omaan kuntooni nähden melko rankan hölkkätreenin. Jälkeenpäin olo oli hyvä ja energinen. Treenaaminen ei suinkaan vienyt niitä viimeisiä voimia vaan antoi lisää energiaa. Tämä itsestäänselvyys piti kirjoittaa tänne blogiinkin muistiin. Minun kun on niin helppo jättää liikunta väliin väsymykseen ja kiireeseen vedoten. Voihan sitä väsyneenä treenata vähän kevyemminkin.
 
 
 
Tällä viikolla puhuimme hoitolasten kanssa sadonkorjuusta ja kasviksista. Kasviksista puhuminen oli luonnollista, koska söimme joka päivä lounaaksi kasvisruokaa.
 
 
 
Kasvisruokaviikon ruokalista
 

Kolmen pavun keitto
Spagetti ja linssikastike
Pinaattiletut ja keitetyt porkkanat
Kasvisosekeitto 
 
 
 
On minulla ollut hetki aikaa istuakin iltaisin. Sain tällä viikolla nimittäin valmiiksi yhdet keskeneräiset villasukat. En edes muista milloin olen aloittanut näiden neulomisen. Nämä Novitan Nalle-langasta neulotut sukat on laitettu jo postin mukaan kohti pohjoista.
 
 

 
 
Lisää kuvia meidän elämästä löytyy Instagramista. Olen siellä nimellä minnakil
Snapchatissa olen myös nimellä @minnakil
Blogi löytyy Facebookista
 
 
Mukavaa viikonloppua!
 


tiistai 6. syyskuuta 2016

Minna tässä moi!

Blogini on liittynyt osaksi Kaksplussan blogiverkostoa. Samat jutut täällä on todennäköisesti kuin aiemminkin. Ei kun siis totta kai täällä on entistä parempia juttuja. Blogistani löytyy nyt oikeasta reunasta linkki Kaksplussan sivuille ja blogeihin. Eniten odotan blogiverkostolta vertaistukea ja tutustumista muihin bloggaajiin.




Olen kohta 38-vuotias neljän lapsen äiti. Olemme tavanneet miehen kanssa viime vuosituhannen puolella. Naimisissa olemme olleet 11,5 vuotta. Meillä on kaksi poikaa, 10- ja 9-vuotiaat. Tyttöjäkin meillä on kaksi, 6-vuotias ja 3-vuotias.




Koulutukseltani olen sairaanhoitaja, mutta viimeisen kymmenen vuoden aikana olen ollut enemmän kotona kuin töissä. Tämän vuoden tammikuusta saakka minulla on ollut hoidossa kaksi lasta neljänä päivänä viikossa. Elokuun alusta irtisanouduin vakituisesta työpaikastani sairaanhoitajana ja jatkoin samojen lasten hoitajana. Minulle mahtuisi tällä hetkellä vielä yksi hoitolapsi.

Asumme väliaikaisesti 79,5 neliön kerrostalokolmiossa. Tätä väliaikaisuutta kestää vielä puoli vuotta. Puoli vuotta tässä onkin jo asuttu. Voisin väittää, että tiedän jotain nyt niin muodikkaasta Konmarituksesta ja tavaroiden kiertoon laitosta. (En tykkää käyttää sanaa hävittäminen. Kaatopaikka on se vihonviimeinen paikka).

Olen aloittanut blogin kirjoittamisen tammikuussa 2013. Alkuperäinen tarkoitukseni oli esitellä blogissa neulomiani ja virkkaamiani käsitöitä. Lasten kasvokuvia en aluksi julkaissut. Nykyään käsitöitä valmistuu harvakseltaan ja lasten kasvot näkyvät blogissa. Isommilla lapset saavat itse päättää, että mitä kuvia heistä blogiin laitetaan. En käytä blogissa lasten oikeita nimiä, mutta en ole myöskään keksinyt heille bloginimiä. Yleensä kirjoitan blogipostaukset nopeasti suurempia suunnittelematta ja tekstiä hiomatta. Aiheen olen saattanut keksiä jo aiemmin, mutta sanat sitten vain näpyttelen ruudulle.




Olen kiinnostunut valokuvauksesta. Eilen aloitin valokuvauksen peruskurssin kansalaisopistossa. Kuvankäsittelystä en tiedä mitään. Ja valokuviakin otan lähes aina automaattiasetuksilla. Toivottavasti näihin asioihin tulee parannus. Toinen "ikuinen" haaveeni on oppia blogin kirjoittamisesta enemmän. En ole ollenkaan tyytyväinen blogin nykyiseen ulkoasuun, mutta en osaa tehdä asialle mitään (vielä).

Juoksemisen olen aloittanut lukemattomia kertoja ja yhtä monta kertaa harrastus on hyytynyt alkuvaiheessa. Tänään kävin hölkkäämässä. Toivottavasti pian tulee seuraava lenkki.

Niin ja onhan minulla vielä yksi "harrastus". Toimin lapsille harrastuskuskina. Meillä pojat pelaavat jalkapalloa ja salibandya. Tyttökin aloitti jalkapallon tänä kesänä. Onneksi on myös toimiva kimppakyytiverkosto.

 
 
Ps. Olipa muuten vaikea etsiä itsestään valokuvaa tähän postaukseen. Minä olen nimittäin yleensä se, joka kuvat meidän perheessä ottaa.


perjantai 2. syyskuuta 2016

Elokuu 2016

Elokuussa on varmasti enemmän kuin 31 päivää. Siltä ainakin tuntuu nyt kun jälkeenpäin muistelee, että mitä kaikkea elokuussa tapahtuikaan.


Elokuu 2016

Meidän kolmas lapsi aloitti esikoulun tutussa talossa. Myös isoveljet ovat käyneet saman eskarin. Nyt nuo isoveljet aloittivat kolmannen ja neljännen luokan.




Minä jatkoin kesätauon jälkeen perhepäivähoitajana. Samalla irtisanouduin vakituisesta työpaikastani sairaanhoitajana.



Elokuvissa kävin katsomassa elokuvan Bad moms. Täytyy kyllä myöntää, että traileri oli parempi kuin itse elokuva. Toisaalta taas kuohuviini ja hyvä seura korvasivat elokuvan puutteet.

Enemmän kuin elokuvaa voin suositella Netflixistä katsomaani suomalaista 6 osaista sarjaa Toisen kanssa. Sekä tällä viikolla löytämääni norjalaista sarjaa nimeltä Dag.

(Kuva lainattu: www.imdb.com)

Elokuussa luin loppuun Ulla-Lena Lundbergin kirjan Jää. Se on ainoa aikuisten kirja, jonka elokuussa luin, mutta saa ehdottomasti suositukseni.



Elokuussa juhlimme serkkuni häitä Turussa. Miehen vanhempien ansiosta saimme juhlia häitä ilman lapsia.



Miehen ja tyttöjen kanssa vierailimme Olgan farmilla Iitissä.



Neulepuikotkin olen taas kaivanut esille. Kolmet keskeneräiset villasukat on tarkoitus saada valmiiksi lähiaikoina. Lisäksi yhdet villasukat on tarkoitus tehdä ystävälle, kunhan hän ensin kertoo minkälaiset sukat haluaa. Annoin nimittäin hänelle syntymäpäivälahjaksi villasukka-lahjakortin.

Perhekalenteri oli täynnä menoja elokuussa. Kolme lasta pelaa jalkapalloa ja kaksi lapsista salibandya, joten harrastuskyydityksiä on monelle illalle. Syyskuukin näyttää jo täyttyvän aika vauhdikkaasti. Onneksi kalenterissa on oma sarake jokaiselle perheenjäsenelle. Ja minä olen saanut kirjoittaa kalenteriin myös ikiomia menoja.

 
Mukavaa alkavaa syksyä!