Kaksplus.fi

sunnuntai 28. syyskuuta 2014

Arjen yläpuolella - Vierumäen Day Spa

Sain äitienpäivälahjaksi lahjakortin Vierumäen Day Spahan. Nyt oman lähestyvän syntymäpäiväni kunniaksi pääsin tuon lahjakortin käyttämään. Tällä kertaa en sen enempää tutustunut Span hoitomenuun, vaan tiesin että haluan ehdottomasti jalkahoidon ja kasvohoidon. Aiemmin olen käynyt kasvohoidossa, kuumakivihieronnassa ja käsihoidossa. Kaikkiin aiempiin saamiini hoitoihin olen ollut erittäin tyytyväinen.


 
 
Tällä kertaa ehdin käydä aamupalla seisovassa pöydässä ennen hoitoja. Valmis aamupala! Luksusta! Jo sen takia kannatti ajaa Vierumäelle. Keskityin aamupalasta nauttimiseen niin, että unohtui ottaa valokuvia. Omat croissantit, karjalanpiirakat, melonit, teet, mehut, tomaatit, munakkaat, pekonit ja muut jäi kuvaamatta. Tässä aamupalaseuran jo puoliksi syömästä annoksesta napattu kuva.  
 

 
Day Spa. Sisäänkäynti on Scandic hotellin aulasta.
 

Naisten pukuhuone.


 
Kasvohoidossa. Samalla sain kestovärin kulmiin ja ripsiin.



Jalkahoidon yhteydessä kynsiini laitettiin geelilakka. Lakan pitäisi pysyä hyvänä kuutisen viikkoa. Siinä ajassa oma kynsikin jo ehtii kasvaa jonkin verran.






 
Hoitojen jälkeen pääsin vielä rentoutumaan saunaosastolle, jossa on tavallinen sauna ja höyrysaunoja. Saunaosaston käyttö kuuluu hoitojen hintaan. Ennen saunomista loikoilin hetken Spa Loungessa, jossa oli tarjolla vihreää teetä, pähkinöitä ja kuivattuja hedelmiä. Tämäkin kuuluu hoitojen hintaan.










Rennon pirteää alkavaa viikkoa!
 
 
PS. Minä yritän taas muistaa rasvata jalat joka ilta sekä kuoria kasvojoni kerran viikossa. 


perjantai 26. syyskuuta 2014

Voi tärähdys!


Tarkoitus oli kirjoittaa tänään postaus 7-vuotiaan kaverisynttäreistä. Ne menivätkin mukavasti. Ihan niin mukavasti ei mennyt jälkisiivous. Olin imuroimassa, kun huomasin liian myöhään että portti oli jäänyt auki ja taapero makasi pää alaspäin tuolla seitsemännen ja kahdeksannen portaan kohdalla.

Lapsi syliin, paniikissa lohduttamaan lasta sohvalle. Toisella puolella otsassa oli kaksi isoa kuhmua. Pidin kylmäpussia, rauhoittelin taaperoa, soitin miehelle ja huusin muille, miksi ihmeessä portti oli auki! Noista tuo viimeksi mainittu oli ainakin turhaa, eihän se enää siinä vaiheessa mitään hyödyttänyt.

Sairas lapsi-sivustoa on tullut ennenkin luettua. Tällaista tietoa löytyy aivotärähdyksestä. Taapero ei oksentanut, mutta oli pökkyrässä pudotuksesta. Soitin päivystykseen ja sain ohjeeksi mennä näyttämään lasta lääkärille. Portaat olivat sen verran pitkät ja kiviset. Kukaan ei ollut nähnyt, miten taapero oli laskeutumisensa portaisiin tehnyt. Kuhmut päässä tosin kertoivat sen, että pää oli portaisiin osunut.



 
Olimme päivystyksessä muutaman tunnin ja siellä ollessa taapero alkoi olla taas oma itsensä. Vauhtia riitti. Sain ohjeeksi herättää taaperon kerran viime yönä. Hän tosin huolehti itse heräilemisestään. Muita seurattavia oireita on pahoinvointi ja poikkeuksellinen uneliaisuus. Vaikuttaa siltä, että selvisimme säikähdyksellä. Ei ole tullut oireita ja kuhmutkin ovat laskeneet. Onneksi näin pienillä näyttää olevan vielä pehmeät ja joustavat luut.
 
 
 


 
Vähän aikaa sitten oli nolo hetki, kun karjaisin: "Portti kiinni!", kuullessani ääntä portin luota. Siellä oli lukkoseppä, joka yritti päästä yläkertaan vaihtamaan ulko-oven lukkoa. Olin jo alle viidessä minuutissa onnistunut unohtamaan, että hän oli vaihtamassa lukkoa alakerrassa. Jatkossa aion taas huudella monta kertaa päivässä onko portti kiinni ja kävellä itsekin asian varmistamaan.  
 
Turvallista viikonloppua!

keskiviikko 24. syyskuuta 2014

Keskiaikaa kesällä 2014, osa 2/2 // Hollola

Hollolan keskiaika tapahtuma
 
Hollolassa järjestetään keskiaika tapahtuma joka toinen vuosi. Viime kesänä järjestettiin kymmenes tapahtuma. Me olimme paikalla viidettä kertaa. Meillä Hollolan keskiaikatapahtumaa odotetaan aina innolla.
 





Tärkeintä on ollut Rohan tallien järjestämä keskiaikainen turnajaisesitys. Viime kesänä kova helle tosin tuntui vähän latistavan esitystä ja uuvuttavan myös katsojia. Valokuvaajasta puhumattakaan. Kovin montaa kuvaa en ottanut.


Lapset pääsivät tekemään omat keppihevoset lasten keskiaika-pajassa.


Kotona tälle hevoselle tehtiin vielä harja (pinkki).



Ensimmäinen keskiaikatapahtuma, jossa kävimme viime kesänä oli Pärnun hansapäivät.

tiistai 23. syyskuuta 2014

Syyslapset

Luin viime viikonloppuna blogeja bloglovinin kautta. Ja monen seuraamani blogin kirjoitus alkoi sanalla syys. Tässä olisi sitten syyslapsikuvia minun kameralta. Pitihän minunkin kun kaikki muutkin. Ja tämän päivän ilmaan verrattuna nämä kuvathan ovat melkeinpä kesäkuvia. Nyt ulkona tuivertaa tuuli, vettä sataa ja lämpöasteita on 4!
 


 





 
Tänä vuonna tämä kesän loppuminen on ollut jotenkin haikeampaa ja vaikeampaa kuin aiempina vuosina. Tai en ainakaan muista näin paljon haikailleeni menneeseen kesään muina vuosina. Lämpimät päivät ovat tänä syksynä huijanneet luulemaan, että on vielä kesä. Mutta kyllähän se syksy on jo alkanut. Aiemmin syksy on ollut lempivuodenaikani. En tiedä itsekkään, miksi ja milloin asia on muuttunut. Nyt on siis aika alkaa tykkäämään tästä syksystä tai ainakin tehdä tästä mukava syksy.
 
Omalla asenteella on paljon vaikutusta. Ja pukeutumisella. Se huomattiin tänä aamuna. Tokaluokkalaisen kanssa oli vääntöä siitä, että laitetaanko kouluun goretex-kengät vai lenkkarit. Minä voitin väännön. Ekaluokkalainen olisi lähtenyt kouluun kangashousuissa. Meinasin jo hävitä taiston, mutta huomasin viime tipassa, että jo kertaalleen puetut ulkohousut oli piilotettu alakerran eteiseen. Molempia osapuolia tyydyttävä ratkaisu saatiin aikaan, kun ekaluokkalaiselle löytyi isoveljen softsell-housut, joissa on kapeat lahkeet. Ne jalassa hän ainakin kotipihasta lähti. Kerholaisen kanssa väännettiin myös erinäisistä vaatteista ja loppumatkalla kerhoon hän jo melkein itki, kun kylmä tuuli puhalsi kasvoihin. Kyllä tässä taas hetki menee ennen kuin totutaan tähän kylmyyteen ja sateisiin. Mitenkäs teillä on otettu syksy vastaan?

Lämpöä syksyyn voi voittaa Myttyrällä-blogin arvonnasta, jossa on palkintona Ruskovillan aikuisten kauluri.

maanantai 22. syyskuuta 2014

Melkein seitsemän


Viikonloppu oli täynnä hulinaa. Ystäväni oli meillä perjantaista maanantaiaamuun 1-vuotiaan lapsensa kanssa. Lisäksi sunnuntaina vietimme etukäteen toisen poikamme 7-vuotissyntymäpäiviä. Samalla myös minua ja miestä muistettiin. Myös meillä on synttärit lähiaikoina. Kakun leipomisessa pääsin helpolla. Meidän 7-vuotiaan lempikakku on mutakakku. Ruma kuin mikä, mutta hyvänmakuinen. Olen tehnyt mutakakusta myös muita versioita, mutta nyt toivottiin nimenomaan tätä perinteistä mutakakkua. Isoveli asetteli kynttilät T-kirjaimen muotoon.



Myös taaperoa juhlittiin. Hän sai muutaman nimipäivälahjan. Nuo kuvassa näkyvät lelut eivät ole uusia, ainoastaan tuo kirja.


Lasten kaikkien riemuksi saimme lainaan wiin. Mukana myös rumpusetti ja kitarat. Itse olen ollut todella tarkka ruutuajan suhteen. Saa nähdä tuleeko tästä minkälaista vääntöä.  


Synttäri menu
 
itsetehty perunasalaatti
salaatti
tomaatti
kurkku
paprika
mini mozzarellat
oliivit
kana
kermaviilikastikkeita
patonki ja tuorejuustot
 
mutakakku
perinteinen omenapiirakka
vaniljakreemiomenapiirakka
mustikka-raakakakku
pullakranssi
pikkuleivät
 
Olihan tuossa taas järjestämistä, mutta mukavaa oli. Ensi kertaa varten itselle muistiksi: Tarjoa keittoa ja kakkua! Pääset helpommalla. Esimerkiksi edellisillä synttäreillä meillä oli kasvissosekeitto, leipää, mansikkakakkua (2kpl) ja kookospikkuleipiä. Muuten tuo pullakranssi ja pikkuleivät olivat anopilta. En minä sentään ihan kaikkea itse tehnyt.
 
Raakakakku oli uusi kokeilu. Eikä jää viimeiseksi. Itse tein tällä ohjeella mustikasta. Kaikki raaka-aineet löytyivät tavallisesta ruokakaupasta ja mustikat omasta pakkasesta. Minulla ei ole valokuvia omasta kakustani, joka ei todellakaan ollut kaunis, mutta Syötävän hyvä-blogista näyttää löytyvän hyviä reseptejä ja kuvia! Pitää itsekin tutustua tuohon blogiin paremmin.


perjantai 19. syyskuuta 2014

Haaste: Kuvaa kirjahyllysi

Tämä haaste on napattu ihanan värikkäästä Ikomi-blogista, jonka kirjoittaja Inari on kirjastontäti. Tarkoituksena on siis, kuten jo otsikossa lukee kuvata kirjahylly. Tässä meidän ensimmäiseen omaan kotiimme ostamamme Boknäsin kirjahylly. Laiskoina siivoajina olemme päätyneet silloin yli kymmenen vuotta sitten  ovelliseen kirjahyllyyn. Sitä valintaa en kadu. Ehkä hylly voisi olla toisen värinen. Ja tässä nykyisessä kodissa kirjahylly ei mielestäni ole hyvässä paikassa. Mietin jo koko kirjahyllyn hävittämistä. Toistaiseksi hylly on saanut jäädä olohuoneeseen. Ehkäpä joskus vielä ostamme siihen lisää osiakin. Siihen saakka koitamme olla ostamatta lisää kirjoja. Mies on kirjanosto kiellossa, kunnes saa luettua lukemista odottavia kirjojaan. Minä taas yritän käyttää mahdollisimman paljon kirjastoa.
 
Kuvat kirjahyllystä on otettu ennen siivoamista (valokuvaus oli paljon kiinnostavampaa kuin pölyjen pyyhkiminen) ja mitään kirjoja ei ole piilotettu. Ainoastaan mapeissa näkyvät lasten nimet peitin paperilla.   
 
 
Kirjat eivät ole missään erityisessä järjestyksessä. Ehkä jonkinlaista pituusjärjestystä on ja saman kirjailijan kirjat ovat lähekkäin tai vierekkäin, mutta kun hyllystä jotain otetaan sitä tuskin samalle paikalle palautetaan.
 


Pokkarit ja kirjat, joita en halua muiden näkevän ovat umpinaisten ovien takana. Kannatti siis kuvata ja julkaista netissä. :D Nämä umpinaiset ovet ovat kyllä näppärät. Kätkevät taakseen epäjärjestyksen.


 
 
Ja on siellä vanha eläintietosanakirjasarjakin. Jossain vaiheessa lapset lukivat näitä paljonkin ja nuorempi poika piirsi eläinten kuvia. Nyt nämä vaan vievät tilaa.


Näkymää suljettujen ovien takaa, dvd-levyjä.


Valokuvia.


Mappeja ja tärkeitä papereita.


Ja on kirjahyllyssä salalaatikkokin.



Sieltä löytyy valokuvia ja papereita.


Kirjahyllyn päälle ei saa laittaa mitään. Ratsia paljastaa, että sääntöä ei ole toteltu. Vanha lehti, joka odottaa että leikkaisin talteen tärkeän kirjoituksen.


Taulu, sakset, lätkäkortteja ja tabletti. Luultavasti nostettu turvaan taaperolta.



Räpsin kuvia myös lasten kirjahyllystä, mutta teen siitä erillisen postauksen.

Nämä kuvat osoittivat ainakin sen, että meidän kirjahylly on järjestelyn tarpeessa. Siellä on paljon kirjoja, joita meillä ei kukaan enää lue. Kristianin nuoruusvuodetkin kahtena kappaleena!

Lähde sinäkin mukaan haasteeseen kuvaamaan ja jakamaan kirjahyllysi tai muu kirjansäilytystapasi! Täältä löytyy alkuperäinen haaste.