Tässä taas kännykkäkuvia arjesta tänne blogiin muistoksi.
Aamu alkoi pyöräilyllä (ja huudolla). Vaatteet olivat huonot, todella huonot! Huuto jatkui pitkään ja kuului kauas. Pakko oli kuitenkin päästä liikkeelle, että ehdittiin viedä poika eskariin. Huomenta vain naapurit meidän kadulta ja viereiseltäkin.
Nopeasti aamu kuitenkin parani. Matkalla eskariin nähtiin tuttuja. Mun olo parani heti, ihana vertaistuki! Hieman myöhemmin nähtiin pikkusiskon kerhokavereita. Hänen aamunsa muuttui erittäin hyväksi! Aamupäivään kuului trampalla hyppimistä, puuhun kiipeämistä, lisää pyöräilyä ja kivien heittämistä järveen.
Omassa pihassa krookukset kukkivat. Tänään nähtiin ensimmäinen ötökkäkin. Mehiläinen tai joku vastaava.
Mies pääsi lähtemään töistä normaalia aiemmin ja tuli kaupan kautta kotiin. Nyt on ruokaa pääsiäiseksi.
Ja sitten vielä kuva alakerran eteisestä. En kestä.
2 kommenttia
Tuttu näky eteisessä. Valitettavasti. Mä jos laitan Mikon kauppaan ostamaan ruokatarpeita, se tulee kotiin pizzojen kanssa :D Eli mä teen ruokaostokset, Aina.
VastaaPoistaMeillä taas mies käy jopa useammin kaupassa kuin minä. Eikä mun tarvitse edes ostoslistoja miehelle kirjoittaa. Helpottaa kyllä meidän arkea.
Poista