Kaksplus.fi

torstai 23. tammikuuta 2014

Kadonnut keskittymiskyky

Vauva sai ensimmäistä kertaa kurkkua
 
Viimeisen vuoden aikana asiat eivät ole menneet ihan niin kuin on suunniteltu. Kaikenlaista pientä takapakkia on tullut. Asiat ovat kuitenkin järjestyneet jollakin uudella tavalla, eikä se ole aina ollut huono juttu. "Asioilla on tapana järjestyä" on oiken hyvä lause ja se olisi syytä pitää aina mielessä.
 
Vähän aikaa sitten mies sanoi, että onneksi meillä on vauva. Hän kun hymyilee aina ja muistuttaa siitä miten paljon hyvää meidän elämässä on. Miksi pitääkin aina keskittyä siihen, mikä on huonosti. Arki olisi paljon parempaa kun keskittyisi niihin asioihin, jotka ovat hyvin eikä märehtisi huonoja asioita. Tottakai epäkohdat pitää pyrkiä korjaamaan, mutta asenne ratkaisee paljon.
 
Vauva täyttää kohta puoli vuotta. Pari kertaa olen antanut neidille palan kurkkua. Isommat lapset eivät ole meillä juuri sormiruokailleet. En ole sellaisesta aiemmin tainnut oikein tietääkkään. Toki ovat syöneet itse maissinaksuja, talk-muroja ja riisikakkuja. Mutta lähinnä siksi, että ovat viihtyneet pöydässä ja muut ovat saaneet syödä. Tällä kertaa pitäisi ottaa selvää tästä sormiruokailusta. Liityin jo facebookissa johonkin sormiruoka-ryhmään. Saa nähdä onko se meidän juttu. Vähän hurjalta kyllä tuntuu isojen palojen antaminen vauvalle. Olisiko kenelläkään kokemuksia sormiruokailusta? Mielelläni kuulisin.
 
Hmm.. Tämän postauksen otsikko on kadonnut keskittymiskyky ja minä kirjoitan ihan jostakin muusta. Taitaa kuvata aika hyvin minun elämääni tällä hetkellä. Uudet tuttavuudet pitävät minua varmaan ihan pöhkönä ja vanhat kaverit ehkä ajattelevat minun seonneen lopullisesti. Liian vähän unta, liikaa asioita, tapahtumia ja muistettavaa. Sopivasti imetystä ja vauvahuurua. Ja tulos on tämä. Niin ja minut keskeytetään koko ajan. Tämänkin postauksen kirjoittamisen aikana olen käynyt pari kertaa alaovella, kerran yläovella, puhunut kolmen lapsen kanssa ja kurkannut nukkuvan vauvan vaunuihin. Niin ja vastannut ainakin kolme kertaa kysymykseen, että "alkaako pikku kakkonen nyt?" Nämä kirjoitukset täällä uudessa blogissani eivät ole ollenkaan sellaisia, kun etukäteen olin ajatellut. Eikä minulla ole ollut aikaa opetella bloggerin käyttöä. Saati, että olisin osannut muokata tätä blogia käyttäjaystävällisemmäksi.
 
Viikko sitten menin uimahalliin vauvan ja pikkusiskon kanssa. Parkkipaikalla juttelin erään äidin kanssa, kun kävelimme kohti uimahallia. Puolivälissä matkaa tajusin unohtaneeni vauvan autoon. 


Ensimmäistä kertaa hampaita pesemässä. Alhaalla on kaksi hammasta.



Ensimmäistä kertaa syöttötuolissa.









8 kommenttia:

  1. Lohduttaako jos kerron että itse unohdin päivän vahan tyttäreni r-kioskille. Onneksi asutaan maalla eikä ehditty pitkälle. Mutta siis....en muistanut että piti ottaa yhden sijaan kaksi lasta mukaan.

    Söpö vauva :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että en ole ainoa "huono äiti". Yksi päivä taas juttelin takapenkille, vaikka olin kerrankin ihan yksin autossa.

      Poista
  2. Minäkin olen ollut tosi arka antamaan vauvaikäisille sormiruokaa - paitsi maissinaksuja tms. Mukava huomata, etten ole ainoa useamman lapsen äiti, joka tätä arkailee. Mutta toisaalta monet vauvat sormiruokailevat kyllä ihan onnistuneesti. Taidan olla tässä kohtaa vähän "kalkkis" :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sen verran hurjalta tää sormiruokailu tuntuu, että taidan keitellä soseita ihan perinteisesti. Vauva kyllä imeskeli appelssiiniakin hetken aikaa ihan onnistuneesti. Mä en vaan osannu olla ihan rennosti.

      Poista
  3. Meillä on ollut aika lapsi kohtaista tuo sormiruokailu. Jollain oli oksentamisrefleksi todella herkässä, yhdelle sai leikata rusinat 4 osaan vielä yli vuoden vanhana, yksi veteli vaikka mitä möykkyjä jo 9 kk iässä. Kaikki syö jo ihan oikeaa ruokaa, kukin tavallaan kuten muksut aina. :)
    Ja hyviä niistä tulee vaikka äitit välillä vähän sekoilisikin! ;)
    Mukavaa viikkoa teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukavaa viikkoa myös teille! Sen olen kyllä huomannut, että sisarukset ovat näissä ruoka-asioissakin erilaisia vaikka on samaan tapaan kasvatettu ja samaa ruokaa tarjottu.

      Poista